IRC-Galleria

Olin juuri tullut töistä ja heittänyt takin päältäni ja purkamassa kauppakassia, kun ovikelloni rilahti. Mietin vaan että kuka kumma siellä mahtaa olla, enhän ole sopinut että kukaan tulisi tänä iltana luokseni kylään. Ensimmäinen ajatukseni oli että siellä varmaan on naapurin pikkupoika, joka haluaa tulla leikkimään Elviksen ja Dannyn kanssa, mutta sitten katsoin ovelle ja hahmo sen takana näytti pikkupoikaa suuremmalta. Sitten käväsi mielessä että jospa se on nyrpeä naapurin ukko valittamassa jostain, tai tv-lupatarkastaja joita on kuulemma nyt liikkeellä asuinalueellani. Menin ovelle ja avasin, ja kas kummaa siellä oli suloinen poika myymässä suklaakeksejä luokkaretkeään varten. Poika oli aivan ujona eikä meinannut saada sanaa suustaan, sopersi hiljaisella äänellä vain että haluaisinko ostaa keksejä. Olin vaan että tui tui, ja sydämeni oli sulaa vahaa. Vastasin iloisena että tottakai haluan tukea luokkaretkeä ja ostaa keksejä! Ja selitin pojalle kuinka olin joskus itsekin kaupannut ovelta ovelle samoja isoäidin suklaakeksejä. Mieleeni juolahti vanhoja muistoja kyseisestä kaupustelusta, ja kuinka jotkut ihmiset olivat yllättävän töykeitäkin keksejä myyviä lapsia kohtaan. Itse halusin ehdottomasti tuottaa pienelle söpöliinille hyvän mielen, olla ystävällinen ja ostaa keksejä. Hetken jo pelkäsin ettei käteisvarani riittäisi, mutta onneks löytyi just just sen verran kolikoita että sain keksirasian ostettua. Poika kiitti ujosti, ja oli selvästi hyvillään tehdystä kaupasta. Ja itsekin sain hyvän mielen tehtyäni päivän hyvän työn;>