IRC-Galleria

Jospa joku taas jälleen erottuisi muista,
tekisi välillemme sillan vain kuista!
Keinuen kiinnittäisi katseeni muotoihin,
eikä täten ehkä jättäisi ritaria ruotoihin!
Ja minä valelisin sanoillani amorin nuolen…
lempeillä lauseilla, muistaen huolen.
Ihastuisin ihanasti Zürichin impeen!
ja häntä satuttavat sanat kimpoo Rackhamin kilpeen!

Mutta vielä pitelee mua kirous ja kumma,
yllä hänen varjonsa, haalea mut tumma!
Hän jos joku ansaitsisi vaarnaa kasvoihin,
kauhea noita, istuttaa suotta rakkautta vatsoihin!
Jos vain uusi prinssi tietäisi huolen,
noita tätä lumoaa, tunteitaan nuollen!
Ei verenperimä, raha ja valta,
pelasta prinssiä kuolemalta.
Iske vaan suonta, ja kipusi katoaa,
vaan vaivihkaa maailmasi perustus lahoaa.

Omalta taholta armahduksen myönnän,
rotkoon lopulta haamut vain työnnän!
Ja kaikkialla kerrotaan miehestä tarinaa,
joka vastusti hetkittäin sielunsa marinaa!
Jos pystyt sinä repimään entiset kaavut,
kuoppaamaan viimein noidat ja haamut!
Ehkä sitten, kentältä ystävä,
nyt häntä rakastan, tapa on kestävä!
Mutta allapäin mä olen siihen saakka,
kun tulee toinen noita ja kaikkoaa taakka!
Toisesta noidasta hyötyä olisi,
kumpa hänestä sitten ei haamua tulisi!