IRC-Galleria

Soitin tänään ensimmäistä kertaa vuosiin työpaikkaan. Se oli Marin ehdottama paikka, kahvila. He eivät kuitenkaan tarvinneet enää kesätyöntekijöitä. Se olisi ollut hyvä paikka minulle, ei pelottava. Katselin nyt muita työpaikkoja netistä ja suurimmassa osassa on joku pelottava ominaisuus. Tai sitten vaaditaan työkokemusta tai se on kokopäivätyö tai se ei ole pelkkä kesätyö. Minä en voi kuitenkaan mennä mihin tahansa töihin. Täytyy ottaa huomioon jaksanko minä sen ja onko se liian pelottavaa.
Ironista, että mietin kesätöitä kun kävin juuri tänään jättämässä Kelaan sairaslomahakemuksen. Sairasloma on ainoa vaihtoehto tällä hetkellä. Työvoimatoimisto uhkaa katkaista työmarkkinatukeni, koska en pysty vastaanottamaan kokopäivätyötä. Toivottavasti saan sen sairasloman.Kelan virkailija tosin höpötti jotain, että minulla on vielä vetämässä joku työkyvyttömyyseläkehakemus. Mitä...? Eikö se jo hylätty? En ymmärrä.
En kuvitellut elämäni olevan tällaista 23-vuotiaana. Kuvittelin olevani jotenkin valmis, ehjä. Ainakin lapsena kuvittelin niin. 23-vuotias oli minulle silloin jo ihan aikuinen. Tunnen silti itseni ihan lapseksi. Kuvittelin, että minulla olisi rahaa ja kaikki olisi hyvin. En ajatellut, että saisin taistella joka päivä itseäni vastaan, että saisin jotain tehtyä. En kuvitellut olevani näin väsynyt koko ajan. Ajattelin olevani kaikkivoipa.
Anteeksi kun olen näin pessimistinen. Eräs ihminen sanoi, että elämäni pyörii sairauteni ympärillä. Tiedän sen. Haluaisin jotenkin puolustella sitä, miksi olen tällainen. Pitää puolustuspuheenvuoron. Mutta miten voisin puolustella itseäni? Olenko tehnyt jotain väärin? En. Olen aina yrittänyt parhaani, vaikka viimeisillä voimillani. Suurin osa energiastani kuluu siihen, etten hajoa. Että pysyn koossa.
Sekin masentaa, että sellaista lääkettä ei tunnu löytyvän, joka poistaisi unettomuuteni. Nyt on neljäs lääke menossa (kai). Edellinen lääke aiheutti päänsärkyä. Se nimittäin loppui kun vaihdoin lääkettä. Tämä lääke auttaa päänsärkyyn, mutta ei nukkumiseen. Olen heräillyt yöllä ja ottanut unilääkettä. Jospa annosta voisi vielä nostaa tai jotain...Täytyy soittaa psykiatrille jos tuo lääke ei todella auta nukkumiseen. Jos se vielä alkaisi auttaa. Toivossa on hyvä elää.
Mutta, luin taas tänään pääsykokeisiin.
Nyt masensin itse itseni kirjoittamalla masentavista asioista...En kuitenkaan aina ole kauhean masentunut. Olen usein iloinenkin. Pystyn onneksi siihen. Iloitsen pikkuasioista.