IRC-Galleria

Tänään oli kulttuurihistorian pääsykokeet. Minusta tuntuu, että ne menivät hyvin. Sormet ristissä.
Päätin eilen, että haluan tänään käydä kirjastossa lukemassa Barbapapoja. Näin eilen Stockalla Marin kanssa Barbapapa-kirjan ja aloin muistella miten aina luin niitä lapsena. Menin kirjaston lastenosastolle ja luimme kaikki Barbapapat Robertin kanssa. Eilen olin samassa paikassa Marin kanssa lukemassa Puppeja.
Ikävä kyllä paikalla ei olut sitä kirjaa, missä kerrotaan Barbapapan talosta. Muistan sen parhaiten. Se oli kiehtova.
Barbapapojen kirjoittama oli selvästi hippihenkinen. Ne kirjat on tehty 70-luvun alussa ja niistä paistaa läpi hippi-ideologia ja vihreä aate. Rupesin jo miettimään miten tekisin tutkimuksen Barbapapa-kirjoista kulttuurihistoriassa.
Odotan innolla, että pääsen elokuussa Iisalmeen katsomaan Barbapapa-piirrettyjä nousuhumalassa xD
Ostin tänään myös herneitä ja mansikoita :)

Tänään on taas huonompi päivä. Aamu alkoi itkulla. Sitten oli taas parempi olo. Tulin nettiin vanhempieni luona ja taas tuli huono olo.
Minä ajoin muuten autoa ensimmäisen kerran vuoteen. Se oli vanhempieni auto. En ole ajanut sitä kertaakaan, se on melko uusi. Siinä on automaattivaihteet. Sillä oli ihmeen helppo ajaa. Minulle tuli hyvä olo kun ajoin niin varmasti ja rauhallisesti. Se sai minut uskomaan itseeni hetken ajan. Aion ajaa tänään vielä lisää. Ajaessa on pakko unohtaa kaikki muu, on pakko keskittyä vain ajamiseen. Ja se uusi auto kulkee niin hyvin, ei enää vaihteiden vaihtamista. Melkein haluan ajaa.
Ja olen iloinen, että pääsemme Saunaan (Sauna Open Air). Voin pukeutua gootiksi. Pitää ottaa kamera mukaan.
Huomenna on taas yhdet turhat pääsykokeet AMK:ssa. Mikähän se tällä kertaa oli? Tietotekniikkaa kai... Pakkohaussa taas hain. En tajua miten minut kutsutaan aina noiden teknisten alojen pääsykokeisiin kun matikka oli vitonen.
Tänään olen menossa grillijuhliin palvelutaloon, jossa kehitysvammainen enoni asuu. Kehitysvammaiset ovat rentoa seuraa. Sitä juuri kaipaan. Ja enoni on ihan mukava, vaikka hänen hygienian tasonsa on epäilyttävää.
Ja lisäksi saa grilliruokaa.

Arghh! Että minä suutun kun törmään rasismiin! Pitäisi pysyä tyynenä ja laskea kymmeneen. Mutta sitä asiaa en vain siedä! Olen sitten koko päivän kiukkuinen. Tämän takia välttelen kaikkea missä voisi törmätä rasismiin.Toisaalta kiukku piristää ja antaa voimaa.
Tämä liittyy yhteen foorumiin.
Hyviä uutisiakin: Kirkko ja Me-lehdessä kerrottiin tulevasta Sateenkaari-messusta ja haastateltiin kahta homofobiaa vastustavaa naispappia. Siitä tulin hyvälle tuulelle. Mietin jopa, että pitäisikö käydä katsomassa millainen messu se on, vaikka en uskovainen olekaan. Nääh, se on kumminkin kymmeneltä aamulla. Ei jaksa herätä. Kuulun kuitenkin yhä kirkkoon, hyvä jos se on menossa tuohon suuntaan.

Mari laittoi päiväkirjaansa laulun sanat, jotka muistuttavat häntä minusta. Tämä laulu taas kuvaa minun elämäntilannettani ja tulee mieleen Marista. Scott Walker: Best Of Both Worlds

Best Of Both Worlds,
That's what you want
All your own way,
That's not my way
And I won't share you,
I couldn't fare to
It's time for you to choose
Which one you'd rather loose
Could you love me,
And forget me
Are you sorry,
That you've met me?
What we've been through,
Means nothing to you I can't satisfy you

You want Best Of Both Worlds
Make your fickle mind up
I won't stay while you enjoy
Best of Both Worlds

I have loved you
Since I found you
You belong here,
Just look around you
Keep your true love,
Or take your new love
You must choose between us,
You want Best Of Both Worlds
Make your fickle mind up
I won't stay while you enjoy
Best Of Both Worlds

You've got to choose between us
You just can't have the two of us
Make your fickle mind up
I won't stay while you enjoy
Best of Both Worlds
Best of Both Worlds
Best of Both Worlds
Best of Both Worlds

Olin tänään hygieniapassikokeessa. Kokeen jälkeen kerrottiin oikeat vastaukset. Minulla oli vain yksi väärin. Pääsen siis läpi! Jee!
En ole varma tarvitsenko sitä passia mihinkään. Ehkä joskus haen vaikka johonkin kahvilaan töihin. Tänä kesänä en ehkä jaksa tehdä mitään töitä. Jos saisin edes mieleni tasapainoon.

Olimme siis Berliinissä 8.-15.5. Ennen varsinaista matkaa tapahtui jotain, minkä haluaisin mieluiten unohtaa. Mutta kerron siitä niin ehkä pääsen sen yli. Unohdin nimittäin passini Turkuun. Menimme yöksi Elinan ja Jussin luokse Vantaalle, ettei tarvitsisi herätä niin aikaisin kuin jos olisimme lähteneet Turusta. Olin ihan varma, että olin ottanut passini mukaan. Illalla ajattelin kuitenkin tarkistaa sen. En löytänyt sitä. Menin paniikkiin ja käperryin lattialle itkemään. Jussi ja Robert saivat kuitenkin selville netistä, että lentoaseman poliisilaitos myöntää väliaikaisia passeja 80 eurolla. Päätin soittaa sinne heti aamulla klo seitsemän kun se aukesi. Siellä sanottiin, että ehdin vielä saada passin, jos tulen hyvissä ajoin ennen lentoa. Jussi ystävällisesti heitti meidät kentälle. Passia varten minun piti hankkia vielä valokuvat. Kentällä oli yksi valokuvaamo, joka otti passikuvia. Ne maksoivat 19 euroa. Olin itselleni raivoissani kaikesta rahanmenosta. Kaikkein parasta koko jutussa oli se, että vakiouneni on, että olen lähdössä matkalle lyhyellä varoitusajalla ja unohdan jotain, usein passin tai lääkkeet. Uneni oli siis ikävä kyllä enneuni. Kun tajusin Elinan ja Jussin luona unohtaneeni passin, minusta tuntui kuin se olisi unta.
Pääsimme kuitenkin matkaan, minä 100 euroa köyhempänä (huoh..) Matka itse oli hyvä. Ikävä kyllä satoi suurimman osan ajasta, mutta kyllä minä silti nautin olostani. Taidan rakastaa Berliiniä. Voisin vaikka asua siellä. Ruokakin on niin ihanan halpaa. Pelkäsin lihoavani matkalla, kun söin niin paljon, mutta en lihonnutkaan. Sain kivoja tavaroita ja levyjä. Ja Marille tuliaisen, jota hänellä ei toivottavasti vielä ole.
Eläintarha oli ihana. Etenkin ihmisapinat olivat kiehtovia. Paras kuva minkä sain, on se piikkisika syömässä patonkia, joten pistin sen tänne.
Ja tilillä oli paljon rahaa kun palasin Suomeen, jee. Sain sairaspäivärahan. Aion ostaa uudet aurinkolasit voimakkuuksilla. Käyn huomenna Saijan kanssa katsomassa niitä. Huomenna on myös hieronta yhdeltä ja heti sen jälkeen piilolinssitarkastus. Ja sunnuntaina täytän 24! Tuntuu jotenkin uskomattomalle. En minä voi olla niin vanha. Tunnen itseni paljon nuoremmaksi. Menen varmaan käymään vanhempieni luona. Siellä saa kakkua ja lahjan Saijalta. Marilta sainkin jo lahjaksi vuohen! Jossain kehitysmaassa on minun synttärivuoheni <3.

Minulla on taas sellainen rakastan-koko-maailmaa-olo, joka joskus tulee ja haluan olla kaikkein kaveri ja levittää hyvyyttä ympärilleni. Joskus taas vihaan koko maailmaa, mutta nyt haluan vain olla osa koko maailmankaikkeutta tai jotain. Yht'äkkiä asiat tuntuvatkin yksinkertaisilta. Henkinen olo. Berliinissä oli kivaa.

Ihme juttu. Ostin Glamour lip care-nimistä huulirasvaa, joka näyttää ihan Labellolta, mutta siinä ei lue Labello. Eli ehkei se ole Labellon. Mutta siis, laitoin sitä äsken ja ihan pian huuleni alkoivat puutua ja turvota. Se tuntui inhottavalta. Päättelin, että ehkä olen allerginen jollekin sen huulirasvan ainesosalle. Pyyhin sen pois. Nyt ei enää tunnu oudolta. Täytyy pistää muistiin kaikki ainesosat, että osaan varoa.

Käytin tänään uusia kenkiäni. Niillä on vaikea kävellä, koska käytän korkokenkiä tosi harvoin. Korkokengät rasittavat jalkoja eri tavalla kuin tasapohjaiset kengät. Niinhän siinä kävi, että muutaman kilometrin kohdalla tuntui siltä, että vasempaan jalanpohjaan tulee kohta rakkoja. Sattui.
Olin tänään muuten hierojalla. Minulla on sen neurologin lähete sinne. Minulla on kuulemma paljon lihajsännityksiä niskassa. Yllätys. Oli vaan hiukan ahdistavaa kun piti koko ajan keksiä jotain puhuttavaa samalla kun se täti hieroi. Mutta vielä ahdistavampaa olisi ollut olla hiljaa.

Elina oli meillä eilen yötä. Hänen piti tulla Turkuun joittenkin yliopistojuttujen takia. Näytin hänelle mm. Werner Herzogin ohjaaman dokumentin renessanssisäveltäjä Carlo Gesualdosta. Se on ehkä maailman hauskin dokumentti. Herzog on löytänyt siihen ihan uskomattomia persoonallisuuksia.

Pää ei särje. Todella outoa. Mitenköhän tähän pitäisi suhtautua?

Raskaana oleva kaljurotta! http://www.newswise.com/images/uploads/2006/10/06/fullsize/Naked_mole_rat_1.jpg

Mitäs olen hommaillut. Vappuna en tehnyt paljon mitään. Kävimme tivoli Sariolassa. Voitin arpapelistä jonkun tyhmän vappupillin. Olimme vapunpäivänä piknikillä Robertin tuttujen kanssa. Ei oltu sielläkään kauan kun oli niin kylmä. Niillä on ihana chihuahua. Se oli kassin sisällä lämpimässä.

Tänään ostin kahdet kengät. Toiset ovat sandaalit. Toisten tarina on pitempi. Huomasin vappuna, että talvisaapikkaitteni korosta oli irronnut pala. Robertin vanhemmat olivat sitä mieltä, että minun kannattaa valittaa, koska ei kenkien kuuluisi mennä rikki kolmessa kuukaudessa. Lisäksi toisen kengän pohja oli melkein halki. Valitin eilen Myllyn myymälään. Sain korvauksen eli sain ostaa kengät samasta paikasta. Niitä talvisaapikkaita ei valmisteta enää niin en saanut toisia sellaisia. Sen sijaan sain viktoriaaniset korkokengät, joiden perään olen kuolannut jo muutaman viikon. Myllyssä ei ollut oikeaa kokoa, joten hain ne tänään Turusta. Aluksi oli vähän vaikeaa yrittää kävellä koroilla, koska olen käyttänyt korkokenkiä vain muutaman kerran elämässäni. En ostanutkaan niitä käytännöllisyyden takia, vaan koska ne olivat niin kauniit. Ja viktoriaaniset. Melkein kuin museosta. Mietin kauan ostaako vai eikö ostaa niitä, koska en ollut varma kestävätkö jalkani korkoja. Ainakin ne kestivät jo noin kilometrin matkan. Aluksi meinasin vaappua, mutta loppumatka sujui vähän paremmin. En tiedä pystyykö niitä pitämään pitkillä kaupunkikävelyillä Berliinissä, mutta ainakin ne ovat hyvät juhlakengät. Ja kauniit. Voin laittaa ne vitriiniin.

Ja taas sain uuden lääkkeenkin, Azonan tilalle. Surmontil on se nimeltään. Päänsärky on ainakin helpottanut. Ensimmäisenä yönä sain nukuttua sen avulla, mutta en sen jälkeen vaan piti ottaa Tenoxia. Pitää varmaan nostaa annosta. Mutta päänsärky...sitä ei enää ole...onko se totta? Kunhan tuo lääke vaan nukuttaisikin minut, ettei aina tarvitsisi turvautua Tenoxiin.
Olen ajatellut, että voisin lopettaa masennuslääkkeen käytön. Olen sitä jo melkein neljä vuotta käyttänyt. En usko, että sen lopettaminen vaikutttaisi minuun paljonkaan. Terapeuttini on samaa mieltä. Sain siitä alussa paljon hyötyä, mutta nyt olen oppinut elämään eri lailla kuin ennen. En voi enää pudota mihinkään mustaan kuiluun. En enää tarvitse lääkettä pitämään minua pystyssä. En olisi uskonut, että tällainen päivä koittaisi. Sitten kun vielä oppisi uudestaan miten nukutaan kuin normaalit ihmiset.

Mutta jee, ensi viikolla Berliiniin! Ihana kaupunki :)