IRC-Galleria

Voi jeesus, ku on vittumainen olla..
molemmat korvat tulehtunu..kait vissiin.
Eikai tämä tämmönen kipu voi muustakaan johtua?

en kyllä yhtään enää ihmettele, miksi lapset on ku palosireenit ku niil o korvatulehus..
täähän on ihan helvetillistä xD

Ajatus lohduton: minun mentävä nyt on
ei saa meitä koskettaa
tässä ollaan niin kuin taivas ja maa
Hiljaisuus loputon, aikataulu ajaton
ei oo kiire minnekään
eikä haittaa vaikkei ehditäkään

Sinä saat mut sekaisin
ja mä huomaan
ettet ollenkaan sitä tajua
ollenkaan

Hei, älä luule
etten mä kuule
kuinka sun sydämes huokaa
Hei, älä luule
etten mä tunne
kuinka sun sydämes lyö

Tuli yö sininen
iltapäivä hikinen
kohti länttä kuljettiin
siellä taivas näytti suurelta niin
Milloin saan sut takaisin
milloin huomaat etten
ollenkaan muita halua, ollenkaan

---

Aamulla yksinäistä, on täällä yksinäistä
vaikka lepäät minun sylissäni
Ajatuksemme eivät kohtaa, edes katseet eivät kohtaa
vaikka lepäät minun sylissäni
Mikä este on nyt välillämme
joka tappaa kaiken sisältämme?

Sanon sinulle, sanon sinulle
vielä kerran: rakastan
ehkä sillä saan sut henkiin palaamaan

Ovat tunteet halvaantuneet, meidän sielut rikkoontuneet
vaikka lepäät minun sylissäni
Mikä este on nyt välillämme
joka tappaa kaiken elämämme?

Istuin sohvalla, omiin ajatuksiini keskittyen.
Pojat touhus keittiössä, ja sen mä tiesin, että Roope reenaili kävelyä itekseen.
(se muuten nousee nyt myös ilman tukea seisomaan)
Nooh, ku mä siin sohvalla istuksin, ni sivusilmällä näin että joku tulee kohti, jaku käännyin kattoon, ni Roopehan se sieltä tulla täpsyttää mun luokse kävellen..ja ääntäkään siitä ei kuulunu..
Mä säikähin sitä nii pahasti, että ihan kiljasin xD sit repesin hysteeriseen nauruun..
Ja sekös miellytti mokomaa säikyttelijää..

Kuinkahan monasti sitä saa säikähtää niitä, ennenku oppii siihen että ne tuleeki kävellen luokse =D
Ku sillon ne tulee aika äänettömästi.. ku jos ne konttaa ni sen kyllä kuulee ku kämmenet läpsyttää lattiaan =D

http://www.youtube.com/watch?v=2QvnXwG1j9o

Niin paljon pystyy muutama sana muuttamaan
niin paljon pystyy murtamaan, saada huutamaan
nyt tahdon kysyy sulta vaan vieläkö kaipaat?
vielä joskus mua muistellen vietätkö aikaa?
ja tiedätkö lainkaan miten sua rakastan
ja miten paljon sattuu kun tiedän etten sua takas saa?
miten paljon tahtoisin vaan olla lähelläsi
käsi kädessäsi kuulla lämmön äänessäsi
mut kai meidän on tarkotus erillään nyt kulkee
eri tuulet tuntee, silmät eri sängyis sulkee
jotain tahdon silti aina merkitä myös sulle
ehkä toisiamme joskus mietitään yön tullen
vielki melkein kuulen hyvää yötä mulle kuiskaavan
äänesi ja sen kai ikuisesti tulen muistamaan
mietteiltä usein itseeni vietyy mä en saa uneen
ennen kuin tiedän hänen saapuneen on tähdet sammuneet

kertosäe:
Itken sun tähtesi jälleen
On kylmempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua

vielki kasvoistasi kuva palaa aina mieleeni
mietin niit aikoi ja sit sua salaa kaipaan viereeni
mut vaikkei sun kaa olla enää nytte yhdes,
tahdon jotain pitää hengissä ja elää yhteydes
nyt ees tutut sanatkaan eivät enää tunnu samalta
vaan uuvuttavalta, jo hymyilykin tuntuu pahalta
mut ku halataan ystävinä, turtuu haavat ja
samal haluais taas lähtöruutuun palata
mut vaikka vuoksesi itkenkin edelleen joskus,
kaipaan sua lohduks,
tiedän, et vaik muistoillani ruoskisin itseni verille
vaikka yksin juoksisin sittenkin perille (perille)
vain muistoni voi enää tuoda takas
ne hetket, jotka vietin kun olin sun luonas, rakas
vielki muistan, kuinka painoit hiljaa huulet mun suulle
mun sydän ei koskaan kuulunu muille ku sulle

kertosäe

hämmennys ja pelko, molemmat elämään liittyy
mut kaikki sekava lopult' selvänä piirtyy
ei ikin' voinu arvata toiseen että näin kiintyy
ei menetä mitään vaik täytyy eteenpäin siirtyy
vaik' nyt oon onnistunu kai päästämään irti
tunteita sua kohtaan mä tuun ain' säästämään silti
Pienet hetket sun kaa on mua opettanu eniten
en ite kai mä koskaan odottanu, et miten
paljon asioita oppii arvokkaana pitämään
sen arvoisena pidän mieltä valloittavaa ikävää
en haluu koskaan joutuu kadottamaan, mitä mä
oon saanu sydäntäni pahoin haavoittamal itämään
jos kävelemään sattunut tielläni sä et oiskaan
oisin ollut yksin, pääs vieläkin äänet toistaa
sit, kun lähdet kulkemaan, tiedän, et lähde pois, vaan
sä meet toista tietä ja sielläki tähdet loistaa

Juhlan jälkeen tyhjä pää,
Enkä voi käsittää,
Etten eilen voinut elää
Ilman sinua.

Tahdoin niin uskoa,
Että olet mun ainoa,
Mutta tunnoton oon.
Mulle käy kuka vaan,
Etkä pysty mua satuttamaan.

Eilen uskoin, että saat
Mut hetkeks' loistamaan.
Mutta toivoin, että aamu
Sinut veisi mukanaan.

Tahdoin niin uskoa,
Että olet mun ainoa,
Mutta tunnoton oon.
Mulle käy kuka vaan,
Etkä pysty mua satuttamaan.


- Siivet -

Vaikka en osaakaan sanoo sanaakaan
Hienoja lauseita rakkaudesta vaan
Vaikenen vierelläsi sun, sellainen on sydämeni

Päivästä näen toiseen kaipuuni matkanneen
Takkini kaulukseen se tarttuu uudelleen
Painautuu rintaani vasten, sen kiinni sydämeen
Huomaan kasvaneen

Kuinka paljon siivet maksaa
Ei niitä rahalla voi ostaa
haavoilla kai ne ansaitaan
Kun uskoo melkein mahdottomaan
Niin korkeaan

Baarien savuisten, puisten pöytien
Äärellä haaveilen, yli yksinäisyyden
Sinusta laulua teen, siivet sydämeen
Huomaan kasvaneen

Kuinka paljon siivet maksaa
Ei niitä rahalla voi ostaa
Haavoilla kai ne ansaitaan
Kun uskoo melkein mahdottomaan
Niin rakkaus siipensä saa
Lentääkseen lentoon korkeaan
Lentääkseen melkein mahdottomaan
Korkeammalle kuin kukaan
Niin korkeaan

Joo, mä istun himas yksin,
mul on puhelin kädessä ja puolityhjä vodkapullo toisessa kädessä.
Mun pitäisi soittaa, tai edes tekstaa,
mutta tässä vaihees tuntuu niin pahalta, etten kehtaa.
Sun kuva pyörii mielessä, kyynel valuu poskel.
Yritän olla mies, mutta niin paljon se vaan koskee.
Mä olen heikko, mä rakastan sua vieläkin,
Elättelen toiveit', et sä tunnet niin itsekkin.
Muistatko ku me sovittii, et ollaa kavereita,
mut hei! Sillä ylläpitää turhia toiveita.
Ku faktat on faktoi, ja ne me tiedetään.
Niillähän me rakkauskin kielletään.
Sä sanoit mulle viimeks, et mä löydän jonku toisen,
jonku paremman. Mä sanoin: "Helppoo ei ole se, kun tunteet
sua kohtaan ei tuu poistumaan, siks en pysty kehenkään enää
rakastumaan"


Kun tuuli kääntyy ja sä lähdet pois,
kun tuuli kääntyy.
Kun tuuli kääntyy, enkä sua enää nää.
Kun tuuli kääntyy, jotain sanomatta jää...

Ja meidän suhde alkoi nopeasti ilman päämäärää.
Me tiedettii vaa, et välimatka meitä määrää.
Nyt loppujen lopuks me ei mennä yhtämatkaa,
yritän keksii, miten eteenpäin jatkaa.
Vaik olit kaukana, olit aina mun mielessä,
mun sydämessä, tossa sohval mun vieressä.
Ja kun me oltiin lähekkäin mä aloin turhist suuttuu,
sä sanoit mulle: "Jätkä hei! Nyt sun pitää muuttuu!"
Mut en tarkottanu pahaa, en tarkottanu sanaakaan.
En tajunnut miten katoavaista olla saattaa
nää yhteiset hetket, jotka jäivät vähiin.
Mutta silti kaikest huolimatta mä niin toivon,
et mä voisin sanoo sulle jotain,
millä saisin korjattua elämäni suurimman mokan.
Kun mä päästin sut menemään, sä lähdit kävelemään,
enkä pysty näkemään sua ehkä koskaan enää.



Joo, mun vodkapullo alkaa olla pikkuhiljaa lopussa,
mut ajatukset pyörii edelleenkin sinussa.
Mä mietin, miten saisin sut edes ymmärtämään
ja mun tuskakuva silmissäsi näkemään.
Meillähän oli kaikki hyvin, kumpikaan ei pettäny.
Mikä meni pieleen, sitä mä oon miettiny.
Kun me rakastettiin toisiamme viimeiseen asti
ja sanoin sen sinulle aivan satavarmasti.
Sä olit mun elämässäni liian vähän aikaa,
mut kaikki toi aika; Siin oli jotain taikaa!
Mä tiedän sen syvällä sisimmässäni,
ilman sua tyhjää ja elämässäni
ei ole polkua, jota voisi kulkea.
Enkä haluu ketään muuta enää syliini sulkea.
Joten jos näät mut yksin kävelemässä,
katso silloin pois, mul on kyynel silmässä...

Aamuyö, seireeni runoilee
Näytölläsi kirjaimet viettelee
Niin hän saapuu sinun luo, kevyesti koskettaa
Ette pysty odottamaan

Aamu kuuta väijyy
Lumous kohta särkyy
Hyvin näyttelet sen ettet tahtois enempää

Ei kukaan muu, ei kukaan muu oo kanssasi kauniimmin
Ei kukaan muu, ei kukaan muu oo mitä toivoisit

Ei koskaan enää, lupaukset vaihdetaan
Sängyllesi silti jäätte makaamaan
Vielä vähäks aikaa jään, sanot ja hymyilet
Tiedät pian itkettää

Aamu kuuta väijyy
Lumous kohta särkyy
Hyvin näyttelet sen ettet tahtois enempää

Ei kukaan muu, ei kukaan muu oo kanssasi kauniimmin
Ei kukaan muu, ei kukaan muu oo mitä toivoisit

Se on nyt semmonen homma,
että määä otan ja käännän uuven sivun elämään!!

Mä en tykkää siitä tunteesta mitä tunnen,
Se semmonen ku mahasta kourasee ja kurkkua kuristaa xD
Ja siihen liittyy niin paljon kaikkee muutaki.. SEN ON LOPUTTAVA!!

SUUTUTTAAA niin pirhanasti!!!!
Itkettääki kamalasti..

En mä halua ees ajatella, ku se alkaa oksettaan..

Valehtelen ehkä itselleni, mutta jos se helpottaa oloa, ni sit kusetan ja viilaan itteeni linssiin sen minkä kerkeen!!

Tästäku yli raivaan, ni jumalauta lyökää mua jos mun muurit murtuu!!!

Toiset päivät ovat parempia kuin toiset
kyllä sen ymmärrät
kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten
tämänkin kuvan värität

Mene edeltä kyllä se jää kantaa
ole rauhassa, tiedät mä sua seuraan
kyllä se jää kantaa, sulje jo silmäsi

Tunne kuinka tuuli
sun kasvoillesi maalaa värin uuden
ei ole hätä ääni jonka kuulet
on aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää

Kovin helppoa on vajota hetkiin
joissa tunne on valhetta
sielusi kadotat vain öisiin retkiin
syntyy syviä haavoja

Sano sana ja tiedät mä tuun vastaan
ole rauhassa vielä mä sua seuraan
kyllä se jää kantaa
(nyt) kuule mun lauluni

Tunne kuinka tuuli
sun kasvoillesi maalaa värin uuden
ei ole hätä ääni jonka kuulet
on aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää

Mene edeltä kyllä se jää kantaa

Mene edeltä kyllä se jää kantaa

Mene edeltä kyllä se jää kantaa
Sulje jo silmäsi

Tunne kuinka tuuli
sun kasvoillesi maalaa värin uuden
ei ole hätä ääni jonka kuulet
on aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää

Tunne kuinka tuuli

Maalaa värin uuden

Ääni jonka kuulet
on aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää