IRC-Galleria

Masennus eli depressio voi olla tunnetila, oire tai mielenterveyden häiriöihin luokiteltava sairaus. Ne ovat ihmisen perusreaktioita henkiseen kipuun ja kärsimykseen. Masentunut mieliala on normaali tunnetila. Elämään liittyy niin tuskaa, surua ja pahoinvointia kuin mielihyvää, iloa ja onneakin. Pitkään jatkuvana depressio voi olla oireyhtymä, joka pahimmillaan voi johtaa elämää uhkaavaan, monioireiseen sairaustilaan. Arviolta n. 5-6% suomalaisista kärsii vakavasta masennuksesta. Masentuneisuus on Suomessa yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisessä. 1800-luvulla masennusta kutsuttiin melankoliaksi.

Masennukseen kuuluu yleisimpänä mielialan lasku. Lisäksi usein myös mielenkiinnon puute, ruokahalun muutokset, unettomuus, itsetuhoisuus ja ajatukset kuolemasta tai itsemurhasta ovat merkkejä masentuneisuudesta. Henkinen vireys ei ole kohdallaan ja pienetkin tehtävät vaativat erittäin suurta ponnistelua. Henkilö saattaa tuntea itsensä kiihtyneeksi ja toimia vihamielisesti. Masentuneella ilmenee myös käytöshäiriöitä ja siihen liittyy usein vakavaa keskittymiskyvyn puutetta ja muistitoimintojen heikkenemistä.

Depressio ei ole omaa syytä eikä kenenkään tai minkään yksittäisen tekijän aiheuttama. Se voi johtua monesta eri asiasta, kuitenkin sosiaaliset vaikeudet, yhteiskunnan painostus ja stressi ovat yleisimpiä syitä. Usein syyllistävät vanhemmat, jotka eivät koskaan anna myönteistä tai mielihyvää tuottavaa palautetta lapsilleen näiden toimista tai eivät koskaan anna lapsen tehdä tai yrittää mitään - kotitöitä esimerkiksi - altistavat lapsensa alemmuuden tunteelle ja siten masennukselle. Tämä henkinen vaurio ei ehkä korjaudu koskaan. Univaje on useammin masennuksen syy kuin sen oire.

Masennus on hyvin yleinen sairaus. Masentunut ei löydä elämästään mitään hyvää ja kokee itsensä tarpeettomaksi. Lähes jokaisella ihmisellä on jossain vaiheessa ohimeneviä masennuksen oireita, jotka johtuvat vaikeista tapahtumista. Kuitenkin riski masennuksen syvenemiseen hoitoa vaativaksi on erityisen korkea naisilla. Vakavimmillaan masennus voi johtaa itsemurhaan.

Masennus on hankala sairaus, koska sairastunut tuntee syyllisyyttä ja ei usein usko, että kukaan voi auttaa häntä. Lievimmässä tapauksessa auttaa keskustelu ystävien tai psykologin kanssa. Vaikeampi masennus hoidetaan psykoterapialla, jossa yritetään löytää masennuksen aiheuttaja ja saada oireet kuriin lääkärin määräämillä reseptilääkkeillä. Myös sairaalahoitoa käytetään, jos itsetuhoriski on suuri. Hoidon kesto on useita vuosia, koska masentuneen persoonallisuus rakennetaan terapiassa uudelleen. Lyhytterapiassa pyritään potilaan elämänlaadun muutokseen paljon lyhyemmässä ajassa, muutamassa kuukaudessa.

Masennuksen oireita voidaan lievittää masennuslääkkeillä. Lääkehoito serotoniinilla tai muulla vastaavalla perustuu havaintoihin, että aivojen välittäjäaineiden tasot ovat masentuneilla alhaisempia kuin terveillä. 2000-luvun alussa on alettu havaita, että joidenkin masennuslääkkeiden käyttäjät tekevät merkittävästi enemmän itsemurhia. Syynä voi olla keinotekoisen serotoniinitason nostamisen aiheuttama harkintakyvyn alentuminen: usein itsemurhaa pohtinut potilas ryhtyy tuumasta toimeen lääkkeen käytön seurauksena.

Depressio saattaa uusiutua herkästi joten jos huomaa merkkejä oireiden palaamisesta, tietää, että apua kannattaa hakea. Kerran käytyään läpi depression tietää, kuinka tärkeää on hoivata ja kuunnella itseään. Tulevaisuuden hyväksi kannattaa ponnistella, vaikka depression ollessa pahimmillaan se voi vaikuttaa mahdottomalta. Depressiosta toipuneita on moninkertaisesti enemmän kuin tällä hetkellä depressiota sairastavia.

Vakavimmillaan depressio voi muuttua psykoottiseksi masennustilaksi, jolloin esiintyy masennusoireiden lisäksi harhaluuloja tai hallusinaatioita. Tällöin lääkehoitona käytetään masennuslääkkeiden lisäksi psykoosi-lääkkeitä. Psykoottiinen masennus hoidetaan sairaalassa.