IRC-Galleria

Meidän naapurissa asuu mies.

Nyt sä mietit, että mitä vittua? Asuuhan meidänkin naapurissa mies, mutten mä silti toitota siitä. Mitäs ihmeellistä jossain miehessä on? Jaa-a.

Meidän naapurissa asuu mies, sellainen hissukkamies.

Nimittäin kun se kävelee kadulla, sen katse on maassa ja vaaleat hiukset silmillä. Sen ryhti on huono, se näyttää siltä ettei haluais kenenkään katsovan. Se ei katso vastaantulijaa silmiin, yrittää kai paeta. Se näyttää siltä, että pyytää anteeksi olemassaoloaan. Sillä on silmälasit, varmasti aika vanhat. Ne ei oo uusinta huutoa. Se on niin hissukan näköinen, ehkä sitä on kiusattu koulussa. Ehkä se silloin jo näytti tolta, hissukalta. Se näyttää niin hissukalta, ettei sillä varmaan koskaan ole ollut juurikaan vientiä.

Meidän naapurissa asuu mies, sellainen hissukkamies, mutten tiedä siitä mitään.

Koskaan en ole puhunut tolla miehelle, koskaan en ole katsonut sitä juuri lainkaan. Tänään kuitenkin katoin. Mä en tiedä onko sillä sisäruksia, mä en tiedä mistä ruuasta se tykkää. Mä en edes tiedä, onko se 22 vai 35 vuotias. Voisin kuvitella sen elämän; yksin kotona pienessä kerrostaloasunnossa, tuijottamassa telkkaria ja syömässä valmispastaa.

Meidän naapurissa asuu mies, sellainen hissukkamies, mutten tiedä siitä mitään, paitsi että sillä ei ole kaikki päin persettä.

Mies, katse maassa kävelee parkkipaikan suuntaan. Mun oli pakko jäädä tiirailemaan, mitä se siellä tekisi. Olin utelias, mua kiinnosti tuon hissukkamiehen elämä. Hissukkamies meni parkkipaikalle. Se nosti katseensa maasta, tervehti autosta noussutta naista halaamalla, mä saatoin aavistaa, en kylläkään nähdä, miten niiden huuletkin kohtasivat. Se nainen oli mun mielestä kaunis -puolipitkät vaalean ruskeat hiukset ja punainen villakangastakki. Ne käveli yhdessä sisälle, sinne missä hissukkamies asuu. Eikä siinä kävellessään hissukkamies ollut enään hissukka, se suorastaan loisti.

Nyt sä varmasti mietit, mikä oli tän tekstin perimmäinen ajatus. Mieti sitä. Mä ainakin mietin.