IRC-Galleria

Kun tämä kerran on päiväkirja ja päiväkirjaan kuuluu kirjottaa syvimpiä tuntoja, niin ei tämä varmaankaan näy muille.
Eli tuumasta toimeen.
Rakas päiväkirja,
Tänään en ollut ihan kunnon työntekijä, töissä nimittäin hatutti. Ja sitten yks tyyppi ei oo kauheen kiva ja mikä pahinta se oli asiakas. Mulla on aika raskaitakin tunteita. Halusin nimittäin, että kaikki asiakkaat lähtisivät pois, että saisin olla omissa oloissani, mutta onneksi sitten tajusin, ettei hyvä työntekijä ajattele niin. Teinkin monia parannuksia, jotka siirtävät pomoni raskasta työtaakkaa minun nöyrän ja yksinkertaisen työntekijän kannettavaksi. Onneksi olen syntynyt Suomeen, sillä jos olisin syntynyt esimerkiksi Venäjälle niin en olisi päässyt tässä sivariasiassa näin helpolla, paitsi parin vuoden päästä. No mutta onneksi sentään Suomessa ei _ketään_ syrjäydy ja kaduilla on turvallista.

Herra Kulttuuripersoona, aikamme valo, kaikista viisain, kiivain ja jaloin, kaikkien meidän johdattajamme ja paimenemme, uljaista uljain ja hurskaista hurskain on tämänkertaisen ehdottoman objektiivisen kirjoitelmani aiheena. Maailma ei ole Häntä ymmärtänyt, eikä riittävällä tavalla kunnioittanut. Maailma ei ole Hänen laupeuttaan tunnustanut tai Hänen luomisiaan vakavasti ottanut. Tuomiopäivän koittaessa saavat paatuneet tuta, kun herra Kulttuuripersoona astuu ensimmäisenä paratiisin teattereihin ja gallerioihin luomaan taivaallisia teoksia. Herra Kulttuuripersoonan hengenvalon edessä tomuun langeten, aina ja ikuisesti Hänen tekojaan kunnioittaen. Totisesti.

Olinpas tänään ihQ. Olin jopa niin ihQ, että päätin tänne kirjoittaa. Lisäksi olen läski (tai no en oo, mut toivon, et joku sanois mulle: "hei et sä oo läski. Oikeesti et oo") ja ruma (tuo on tietysti edellistä enemmän katsoja silmissä, mut jälleen vaan toivon, e mulle sanottais, et en oo ruma). Lisäks mä kuvittelen, että joku ihan oikeesti lukee tän... tai no en oikeestaan kuvittele. Kyllähän joku tän vois toisaalta lukee... vähän olis siistii, joku huomais mut. Ehkä juon kännit ja alan itkemään traagisesti tai sitten voin "sammua". Ilmeisti mulla on aika paha identiteettikriisi, vähän hölmömpikin sen huomaa tämän sisällöstä ja sulkeiden sekä kolmoispisteiden määrästä. Onpas sekavaa, mut ei ei haittaa, voinpas sanoa: "Well, we got a bit off the tracks here, so back to the point.". Vaan mikä olikaan tuo pointti... ehkäpä se, että olen ihQ. Sitä me, herra Kulttuuripersoona, olemme. Totisesti.