IRC-Galleria

Uugh olipa viikonloppu :o) joka päivä tuli maisteltua ja tapailtua kavereita. Ilkeetä vaan on se että monikaan asia ei mee niin kuin haluaisi vaikka kuinka yrittää. Noh ens kerralla voi jotain aikaseksi saadakkin.
Lumi oli mukava ylläri ei ehkä ihan niin paljon masenna mutta uusi sana on löytynyt se on ahdistus. Ei siis sellainen painava mutta sellainen että kokoajan pitäisi tehdä jotain että asiat olis kunnossa tai siis ettei vaan pysty olee paikallaan muuten ahdistaa.
Lisää sitten viikolla kohta pidempi loma jee.

Huoh mega masennus jatkuu ei oikee oo edes itellä päässä että mikä masentaa. Kai se on tuo kaiken epävarmuus ja suunnattomuus kaikilla elämän alueilla mutta mitään yksittäistä syytä on vaikea nostaa pinnalle. Ainoa piristävä asia on nämä viikonloput joiden aika tuntuu aina liian lyhyiltä ja jälkikäteen siltä että mitäs sitten sai aikaiseksi.
Uugh jos joku jostain löytyisi mun päiviä piristämään olisi mahtava juttu mutta kun ei oikeen edes ystävät riitä siihen niin millainen superihminen mut sitten täältä masennuksen pohjalta nostaisi? Onneksi viikonloppuna saa taas nauttia hyvistä juomista ja unohtaa hetkeksi elämän suunnat.
Sitä parempaa odotellessa ei kai muuta voi kun itkeä ittensä uneen ja hautaua sängynpohjalle. Suomeksi paskaaks tässä.

Mjooh alkaa taas olemaan arkirutiinit hallussa ja masennus valuu takaisin. Huolimatta uudesta tuttavuudesta on tää syksy ollu mulle yks heikoimmista :(
Salaattilinjalla jatketaan jouluun ja koetetaan vielä Joulukuussa alkaa käymään salillakin jos sitä sais jotain muutosta elämään.
Sitä vois lisää uusia kuvia mutta oikeestaa mietin että ketä varten?
Noh sänky kutsuu joten lopetetaampas tämä tähän.

Ankeasta lähdöstä huolimatta (uudessa keittiössä piilovesivahinko) reissu on ollu tähän asti ihan hyvä vaikka kiirus täällä on ollutkin, matka itä-rannikolta länsi-rannikolle kesti mukavan kauan (6h). Washinton oli mukava yllätys lämpöisine syysilmoineen, vähän vain harmittaa ettei aikaa ollu käydä Capitol Hillillä. Mukava ylläri oli myös se että hotelleissa oli WLAN.
Lämmintä täällä San Diegossa on piisannu vaikka vähän pilvistä on ollutkin. Kaupunki johon voisin tutustua enemmänkin. Kaikkialla ilta-elämässä tuntui olevan armeijapukuisia koska paikka on iso sotilastukikohta.
Huh ja niin oli kiva saada äsken puhelu että vesivahinko ei ollut suuri ja keittiötä ei tarvitse purkaa. Perjantaina klo 5 paikallista aikaa paluumatkalle joten nyt nukkumaan.

Hoh nää aikaset herätykset ei o kyl mua varten...

Huomenna Köpiksen kautta Washingtoniin ( huh matka kestää melkeen 24h )missä paripäivää ja sitten kolmeksi päiväksi sieltä San Diegoon. Takaisin pitäs olla lauantaina joten nopee piipahdus vaan ja takas. Enkös sit roskista kaapista ottaessani huomaa et vesihana vuotaa kaappiin ja on varmaan vuotanu sinne hitaasti jo jonku aikaa :( joten ilmeisesti keittiö pitää purkaa osittain jotta saadaan korjattua vahingot :( ja huoh en ite oo täällä.
Näinhän se menee vitutuksesta toiseen. Noh jotain valosaakin on tapahtunu törmäsin galleriassa erääseen henkilöön joka oli tuttu ja yllätyksiä täynnä :)
Ehkäpä tuo piristää tulevaisuudessa. Mjooh takaisin pakkaamaan.

Huomenna (su) lähtö reissuun ja paljon asioita tekemättä. Kyllä galleria on pieni tuli törmättyä yhteen joka ei varmaan ois ikinä uskonu mua täältä löytävän ;). Noh huomenna jos jaksais taas kirjoittaa.

Jees noh nyt o shoppailtu vaatteita taas melkeen vuoden edestä (ainakin rahallisesti). Sain sentäs kaverille synttärilahjan samalla hankittua joten ei ihan turha reissu ollut.
Masis jatkuu suht syvänä mutta ei jaksa nyt ajatella omia asioita koska duuniasiat painaa päälle ihan liikaa joten ei pääse edes omia juttuja prosessoimaan saati sitten murehtimaan.
Broillakin on kohta synttärit kun olen poissa joten sinne täytyy keretä huomenna viemään lahjuksia. Jees huomenna taas uus päivä....

Taas jaksettiin yksi päivä ohi. Aurinko sentään piristi, vaikka sisällä duunissa joutuu olemaan. Kai sitä on huomenna jaksettava mennä shoppaileen jotain vaatteita talvea varten. Eipä tuo hirveesti kyllä vielä talvelta näytä, mutta on se varmaan varauduttava että sellainenkin joskus tulee.

Noni, viikon eka päivä takana. Jos ei yksityiselämässä mitään hyvää niin duunissa sentäs saa jotain aikaiseksi. Sitä vain toivois että jaksaa tän talven yli, ehkä duunireissu antaa pontta siihen. Oudointa on että oikeastaa sitä vasta nyt alkaa ajattelemaan missä elämänvaiheessa sitä on. Kaipa sitä löytää rinnalleen jonkun joka jaksaa muakin kuunnella ja olla tukena. Ei aina voi olla se joka on muiden tuki. Joo eiköhän tää taas tässä ollu tällä kertaa, saan vaan muutkin masentumaan.