IRC-Galleria

Kuten useimmat tietävätkin, 90-luvun alussa karsittiin taito- ja taideaineiden opetusta peruskouluissa ja samanaikaisesti koulujen kerhotoiminta lakkautettiin säästösyistä lähes kokonaan. Kuitenkin kiistattomat tutkimustulokset kertovat, että taito- ja taideaineiden opetus koulussa lisää luovaa ajattelukykyä ja ongelmanratkaisutaitoja enemmän kuin varsinaiset tietoaineet. Näitä ominaisuuksia pidetään suomalaisten tulevaisuuden menestystekijöinä globalisoituvassa taloudessa.

Lisäksi on vaikea keksiä älyttömämpää keksintöä koulusta kuin kurssimuotoinen liikunta. Molemmat tyttäreni ovat yläasteella opiskelleet liikuntaa 8 viikon jaksoissa vain osan vuotta! Mitä käsittämätöntä typeryyttä! Samaan aikaan ihmetellään nuorten huonoa fyysistä kuntoa ja jaksamista.

Lisäksi taito- ja taideaineet parantavat selvästi kouluviihtyvyyttä. Äskettäin kysyttäessä kaikki puolueet kannattivatkin taito- ja taideaineiden tuntien lisäämistä koulussa. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut pukahtaa, kun kysyttiin, mistä karsitaan? Pisa-tutkimusten riemuvoitto perustuu luonnontieteiden painotukseen. Matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa osataan ja opetetaan Suomessa paremmin ja enemmän kuin monissa muissa maissa. Samoin kieliä, pakon edessä. Pakkohan meidän on osata muita kieliä, kun muut eivät puhu suomea.

Kuviksesta, musiikista, käsitöistä ja liikunnasta on karsittu ja Suomi johtaakin tilastoja koulupahoinvoinnissa. Opetusministeri Sari Sarkomaa lupasi 6 milj. euroa koulujen kerhotoiminnan vireyttämiseksi. Se oli järkevä teko! Monilla kasvuikäisillä ei ole mielekästä, eikä sosiaalista tekemistä iltapäivisin. Sosiaalisuuteen kannustaminen on erittäin tärkeää kouluterrorin ehkäis

Onko älyttömämpää ja taiteilijaa pahemmin loukkaavaa systeemiä keksitty, kuin radioiden soittolistat? Huolestuttavaa on, että suurin osa radiokanavien kuuntelijoista ei edes tiedä, että tällainen järjestelmä on käytössä. Radioissa on nykyään ohjelmapäälliköt, jotka kokoavat radiokanavan profiilin mukaisen soittolistan usein päivän hiteistä yhteistyössä isojen levy-yhtiöiden kanssa. Ohjelmien toimittajien on soitettava se kappale, joka soittolistalle on listattu soitettavaksi, miellytti se häntä tai liittyi se sitten tilanteeseen tai ei.Tästä on seurannut esimerkiksi seuraavanlaisia tilanteita: Ystäväni, tunnetusti fantastinen muusikko Annamari Kähärä, oli tehnyt pienkustannuslevyn ja hänet pyydetään radioon haastateltavaksi. Ystäväni kertoo levystään ja on ottanut yhden kappaleen mukaankin, että siitä voitaisiin soittaa joku raita malliksi. No sehän taas on täysin kiellettyä. Toimittaja joutuu toteamaan, että nyt soitetaan sen sijaan Anna Hanskia, koska soittolistalla lukee niin. Anna Hanski on hieno taiteilija ja muusikko hänkin, ei siinä mitään, mutta ymmärrätte varmaan ongelman. Jos olette ihmetelleet, miksi kaikilla kanavilla soi ne samat tylsät biisit ja miksi kotimaisia marginaalimusiikin, kuten jazzin taitajia kuulee niin harvoin radiossa. Tässä on selitys. Oi aikoja, oi tapoja!

Kouluviihtyvyydestä, kiusaamisesta ja yhteisöllisyyden puutteesta

Tärkeä suomalainen ajattelija, lasten ja nuorten puolestapuhuja, kasvattaja, luovuustutkija Kari Uusikylä totesi Kauhajoen tapauksesta sen, mitä ei uskalleta ääneen sanoa:”On aivan selvää, että Kauhajoen tapaus oli ennustettavissa. Opettajat ovat aitiopaikalta nähneet, mihin Suomi on menossa. Tosiasia on se, että Suomesta on tehty 1990-luvun laman jälkeen kovien arvojen maa, jossa ahneus, taloudelliset intressit, maine ja valta ovat polkeneet inhimillisyyden jalkoihinsa. Suomesta on tehty määrätietoisesti pikku Amerikka, jossa jokainen on oman onnensa seppä.”

Niinpä! Tehokkuusajattelu aiheuttaa ahdistusta, toivottomuutta, näköalattomuutta ja masennusta niille, jotka eivät koe olevansa “huippuja” ja “menestyjiä”. Suomalaiset yrittävät jääräpäisesti pitää kiinni perhekeskeisistä arvoista samaan aikaan kun työelämä vaatii yhä suurempia uhrauksia. Lapsiakin ryhdytään valmentamaan jo pienenä menestyjiksi, idoleiksi, huipuiksi.

Teatterikriitikko Suna Vuori vaati lauantaina 4.10. Helsingin sanomissa takaisin talkkareita ja tätejä, jotka pitivät yllä järjestystä yhteisöissä ja puuttuivat ääliömäiseen touhuiluun, johon monet meistä varsinkin nuorella iällä syyllistyvät ajattelemattomuuttaan. He uskalsivat kertoa tutulle tai tuntemattomalle lapselle tai nuorelle, mitä ei saa tehdä. Nykyään vieraiden lasten tekemisiin puuttuminen on käynyt harvinaiseksi. Yltiöindividualismi on johtanut siihen, että mitään ei saa kieltää vaan kaikki on sallittua yksilönvapauden nimissä. Näin myös koulussa, jossa opettajilla on keinot vähissä puuttua vaikkapa kiusaamiseen. Toisaalta hämmästellään, että kiusaamista ei saada karsittua.

Yhtälö on mahdoton tiiviissä yhteisössä, koulussa, jonka tärkein tehtävä on kasvattaa lapset yhteisön jäseniksi, toimimaan laumassa, noudattaen yhteisiä sääntöjä. Monien vanhempienkin on vaikea niellä sitä ajatusta, että säännöt ovat samat kaikille ja jos on oikeuksia, on myös velvollisuuksia.Olen juuri seurannut erään ala-asteen koulun nettikiusaamisjupakkaa. Lapset kiusaavat toisiaan nykyään netin keskustelupalstoilla, mieltämättä, että nimittely ja koulutoveria vastaan netissä liittoutuminen nimimerkkien taaksen piiloutuen on julkista herjaamista, rikos. Vanhemmat tuntuvat olevan ymmällään ilmiön edessä, eivätkä kykene ottamaan kasvatusvastuuta tekoihin syyllistyvistä jälkeläisistään. Netissä on helppo herjata, uhkailla ja puhua perättömiä, varsinkin kun kaiken voi kysyttäessä kääntää kevyeksi “läpäksi”. Kun ei nähdä ilmeitä ja eleitä, on vaikea väittää, että kiusaaminen on tahallista.

Kari Uusikylä kirjoitti jo vuonna 2002, kauan ennen Myyrmannia, Jokelaa ja Kauhajokea näin: “Suomalaisissa kouluissa on tapahtunut toistaiseksi vain muutamia traagisia väkivallantekoja. Koulukiusaamista on valitettavasti aina esiintynyt, mutta ulkoisesti suomalainen koulu on yleensä turvallinen. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus. Jatkuvasti häiritsevä oppilas ei kuulu luokkaan, hän tarvitsee apua ja hänen pitää olla oikeutettu sitä saamaan. Näkyvintä on väkivaltainen käyttäytyminen, mutta vaarallisinta on oppilaan kääntyminen sisäänpäin, eristäytyminen omaan maailmaansa.”

Haluan päästä vaikuttamaan:

* Peruskoululaisten ja muidenkin opiskelijoiden kouluviihtyvyyteen ja koulun resurssien jakamiseen. Kaikissa oppilaitoksissa pitäisi olla opiskelijoille yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut, jotka YTHS tarjoaa Helsingin yliopistossa opiskeleville. Hoitoon täytyy päästä, ja kohtuuajassa.
* Haluan edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja yhteiskunnan halua huolehtia heikommistaan kuten lapsista, nuorista, vanhuksista ja mielenterveyspotilaista
* Haluan edistää vireää kaupunkikulttuuria ja toimivia palveluita, kuten joukkoliikennettä, arjen sujuvuutta kaikkien kaupunkilaisten näkökulmasta. Olen ollut kahdeksan vuotta järjestämässä isoa kaupunkifestivaalia, Art goes Kapakkaa. Helsinki hauskemmaksi, ympäri vuoden!

Jos kiinnostuit, katso vaalisivuni www.vihreatehdokkaat.fi/reetta.ristimaki

PS. joo, on mulla kampa päässä, vahingossa! Se pitelee mun kaatosateesta likomärkää tukkaa. Ihme, ettei kuvaaja hoksannut kertoa, että se näkyy. jos osaisin photoshoppaisin sen pois....toisaalta monia kiinnostaa....heh