Kaikki vois olla niin paljon helpompaa, yksinkertasempaa.. Eihän aina tarvii hymyillä, mutta joskus se vois olla ihan kivaa... Sellanen aito onni ja ilosuus, kyllä mä sitä koen, mutten enää niinkun ennen
Elämä on ajoittain hienoo, mutta niitä aikoja ei taija enää tulla.. Ei tää tästä paremmaks tuu, eikä muutu.. Joten miks sitä pitäis toivoo ja jäädä ottaan parempaa huomista...
Illat ja yöt on kaikkein pahimpia, istua ja tuijottaa seinää.. Olla yksin eksyneenä pimeeseen, kaatosateen kastellessa kaiken... Ootan ehkä ihan turhaan, et sä tänne tuu. Kyllä mun pitäis se tietää...!
Miks mä teen tän ittelleni?