IRC-Galleria

Jokainen päivä saa mut pelkäämään seuraavaa päivää vieläkin enemmän...

Mä vihaan ruokaa enemmän, kun itteeni, jos ruokaa ei olisi mä en vihaisi myöskään itteeni...

Kun sammui se rakkain tähti,
Raskain siivin elämän jätti,
On hänellä lämmin ja onni ainainen,
Ja sielunsa sinussa elää.
Tuska viiltää ja ikävä polttaa,
Mut tiedä,
Se vielä helpottaa.

Nyt mä kerron teille kaikille salaisuuden... mä rykäsin äsken niin kovaa (asun yksin joten nou panic), että meinas aivot tulla pellolle... huh, ihan hämmästyin tämän hurjan rykäisyn voimaa... AH, mä olen voimakas. Niin voimakas, että saan rykästyä itteltäni aivot pihalle.... hihihihihihhi

”Rohkeus”

Kerroin toisen valheeni tänään
Ja selvisin tästä päivästä.
Kukaan ei nähnyt läpi minun pelieni
Tiedän oikeat sanat mitä sanoa
Kuten ”en voi hyvin”, ”söin ennenkuin tulin”
Sitten joku kertoo minulle kuinka hyvältä näytän
Ja hetken ajan, hetken ajan olen iloinen/onnellinen
Mutta kun olen yksin, kukaan ei kuule minun itkuani

Sinun täytyy tietää
En ole päässyt pimeyden läpi.
Taistelen vielä jonakin päivänä kulusta valoa kohden.
Sinun täytyy tietää
Se että tulemme olemaan ok
Yhdessä voimme selvitä toiseen päivään

En tiedä ekaa kertaani jolloin tunsin olevani ruma
Se päivä jonka valitsin etten söisi
Se mitä kuitenkin tiedän on kuinka olen muuttanut elämäni ikuisesti
Tiedän että minun pitäisi tietää paremmin
On päiviä jolloin olen OK
Ja hetken ajan, hetken ajan löydän toivoa
Mutta on päiviä jolloin en ole OK
Ja tarvitsen sinun apuasi
Joten päästän irti

Sinun täytyy tietää
En ole päässyt pimeyden läpi.
Taistelen vielä jonakin päivänä kulusta valoa kohden.
Sinun täytyy tietää
Se että tulemme olemaan ok
Yhdessä voimme selvitä toiseen päivään

Sinun tulisi tietää että et ole yksin
Nämä salaisuudet ovat muurina,
jotka pitäää meidät erillään
En tiedä milloin mutta minä tiedän nyt
Yhdessä voimme selvitä jotenkin
(Yhdessä voimme selvitä jotenkin)

Sinun täytyy tietää
En ole päässyt pimeyden läpi.
Taistelen vielä jonakin päivänä kulusta valoa kohden.
Sinun täytyy tietää
Se että tulemme olemaan ok,
Yhdessä voimme selvitä toiseen päivään

kop,kop...
kuka siellä?
Kuolema, toin teille varoituksen...

Viinirypäleet mua taas kutsuu... ne tirskahtelee suussa ja elättää mua. NAM

Tää pimeys, tää musta,
en kestä kosketusta,
olo niin hauras ja kipeä mieli,
olenko tosiaankin näin pieni.

Kuka koskee,
kuka vois,
anna mun mennä,
mene pois.

En pakoon pääse
tätä oloa sairasta,
täytyykö elämän olla näin haurasta.

Mieli ei kestä mä hajoan,
kuolenko pois ja katoan.

Tää pimeys, tää musta,
en kestä kosketusta,
sisältä hajoan,
haihdun pois.

Kuka koskee, kuka vois.

Isä rakas, et tiedä kuinka paljon minä sinua kaipaan, olet aina mielessäni... meinaan jopa joskus soittaa sinulle...
Tunnen, että sinulla on kaikki hyvin, ei kipuja, ei tuskaa. Minä olen täällä, sinä jossain, rakastan sinua isä!!

ISÄ 17.10.1962 - 30.9.2003

Päivä nousee,
Minä vaan en.
Elämä rientää eteenpäin
monissa sateenkaren väreissä,
on tummaa ja aivan vaaleaa.

Minä olen osa sitä kaunista,
elämän sateenkaarta.
Sateenkaarikaan,
ei synny ilman aurinkoa
ja sadetta.

Onko sade lakannut,
vaiko aurinko sammunut?
Sateenkaari on kadonnut,
poistunut ympäriltäni.
Jättäen jälkeensä mustan aukon.

Ei, auringon edessä
on iso pilvi,
se täytyy saada satamaan.
Ilma puhdistuu,
aurinko tulee esiin!

Kaikki kauniit värit tulevat esiin,
loistavat kirkkaina,
niinkuin ennenkin.
Musta aukko siirtyy,
se pakenee kauneutta.