IRC-Galleria

Kaikki paskaa vaa tuntuu kaatuvan uudestaan ja uudestaan niskaan.Mikään ei tunnu miltään ja kaikki ympäriltä hajoaa.Elämä on vaa tätä.Juhon kuolemaki jätti mut pariks viikoks rauhaan ja edellispäivänä se tuli taas eteen.Jäin tuijottamaan Juhon kuvaa ja itkin.Kaikki lapsuus ajan paska ja muu mitä on tapahtunu tulee mun eteen niiku elokuvaa katsoisin.Milloin se viimeine sivu kääntyy jotta voin unohtaa kaiken tapahtuneen.Voiko niitä ikinä edes unohtaa.Tarviin ystävää johon voin luottaa ja jonka olkapäähän saan itkeä ja kertoa ne pahat painajaiset jotka elämääni hallitsee.Juu tiedän et mulle voidaan taas määrätä rauhottavia ja unilääkkeitä jne.Olen vetänyt niitä paljon joskus ja aina se on helppoa määrätä se resepti ja toivoa että tuo nuori saisi elämän raiteilleen.Entä jos en saa.Juuso auttaa mua jatkamaan mä tiedän sen ja se auttaa ohjaamaan mua synkillä hetkillä.Tää kaikki pitää vaan käydä läpi.Elämä on vaan joskus niin ihmeellistä ettei sitä pysty tajuamaan.Toivon että jonain päivänä voin sanoa,että se kaikki paha on poissa eikä se pelottele enää.