IRC-Galleria

Kenkähuumaa

Onkohan kenkäfriikin kauhean fiksua ottaa kenkiä myyntiin, kun ne upeudet ovat kaikki ihan siinä käden ulottuvilla?

Uutta blogissa!

Kävimme viime viikolla Wanhassa Satamassa pidetyissä Oma Yritys 2012 -messuilla kouluttautumassa. Tylsää takapuolenpuudutusta vai ihan oikeaa asiaa? Vaikka Herra Murphy yritti vielä kaikkensa sotkeakseen päivämme, meillä ainakin oli hauskaa!

Revelationettes

Helvetti taisi juuri jäätyä, sillä aloitimme Mirjamin kanssa blogin. Omia syviä tuntojani täällä ei kuitenkaan tulla näkemään, sillä kyseessä on enemmän vaatesuunnittelijan työhön ja elämään keskittyvää settiä. Ajatuksia ja mietteitä luovuudesta, inspiraatiosta, kuvia ja kurkistuksia mitä kaikkea on työn alla. Saa nähdä, mitä kaikkea tästä vielä kehkeytyy!

Tuntuu niin kummalta katsoa itseään aina ruudulta.

Tämä on siis vuodelta kivi ja keppi, olin vielä Belle Modestella, ja vuosi taisi olla 2009. Regina Raskin "Täydellinen nainen" -ohjelmassa tutustuttiin mittatilauskorsetteihin ja selitän rouvalle korsettien saloja Hämeenlinnan työhuoneellamme. Mirjam pujottelee taustalla Design forumin Luksus -näyttelyyn menossa olevaan korsettiin luita ja muusamme Pia poseeraa hienosti allekirjoittaneen Eleanor -pukukokonaisuudessa. :)

Hurja nähdä myös miten on itse muuttunut tuon jälkeen. :D

http://www.revelations.fi/

Ah, saimme firman nettisivut auki. Olen ihan hävyttömän tyytyväinen. :) Suurkiitokset Siiselille koodauksista! En tiedä, mitä olisin tehnyt ilman sinua! <3

Jotenkin tuon mukana nyt helpottaa tietyt jutut ihan hirveästi ja voi keskittyä taas johonkin järkevämpään kuin pään hakkaamiseen pöytään.

Siihen helpotti myös sekin, että kävin eilen kampaajalla. Platinablondin ajat ovat olleet jo hetken ohi, mutta väri muuttui jälleen. Tällä kertaa peilistä katsoo aika jännänsävyinen tuhkanvaalea (harmaa) pää. Tyksin tästä aikamoisen paljon. Ehkä olen sitten joskus eläkkeellä pinkki tai kirkkaan sininen, kun nyt nuo harmaasävyt viehättää niin paljon. :P

Hienolla kliseellä lähtee. Tällä kertaa tuo on kirjaimellisesti totta. Pitkällisen harkinnan jälkeen repäisin elämäni kertaheitolla uusiksi, irtisanoin itseni Belle Modestelta, irrotin kaikki siteeni siihen firmaan ja lähdin yksikseni tarpomaan eteenpäin. Kummasti oma fiilis on helpottunut sen jälkeen, elämässä on paljon enemmän kivoja asioita ja hymy pysynyt paremmin huulilla. Moni on kysellyt, mitä meinaan puuhata Belle Modesten jälkeen ja on ehkä helpompi kertoa asiasta näin kuin selittää jokaiselle yksitellen.

Ihan alkuun en oikein tiennyt, mitä tekisin, mutta sitten asia kristallisoitui vähän vahingossa, muutaman mutkan kautta ja tadaa, uusi elämäni sai raamit. Hää- ja juhlapukuala on aina ollut se juttu, josta olen saanut eniten irti ja sitä puolta olenkin lähinnä pyörittänyt viimeiset vuodet. Samoin alan kontakteja on pienen armeijan verran pitkin poikin maailmaa. Lähdin nuuskimaan asiaa eteenpäin, selvittelemään josko sittenkin jatkaisin yrittämisen oravanpyörää.

Tässä alkaa vähitellen epäillä kohtaloa, koska kaikki on loksahdellut kohdilleen niin helposti, niin sujuvasti, että hieman jo hirvittää. Pankinjohtaja totesi, että olen vähän erikoistapaus, koska olen jo sen verran tunnettu ja vakiintunut suunnittelija, että hän lähtee mukaan teen melkein mitä hyvänsä. Öh? Minä tunnettu ja vakiintunut suunnittelija? Riiiight. En osaa ajatella itseäni sellaisena, mutta kyllähän se kieltämättä hivelee itsetuntoa. Onhan sitä kuitenkin ollut alalla jo aikamoisen monta vuotta. Tämän lisäksi sain vielä kuulla parilta muulta taholta, ettei ole vuosiin nähnyt niin hyvin kirjoitettua liiketoimintasuunnitelmaa tai niin toimivia laskelmia.

Tämä kaikki on johtanut siihen, että olen vain juossut pää kolmantena jalkana, toinen käsi kännykällä, toinen käsi läppärissä kiinni ja järjestellyt asioita kuin hourupää. Se näyttäisi kohta kääntyvän voiton puolelle ja tämän kuun loppupuolella avataan Hämeenlinnaan uusi työpaikkani. Tällä kertaa en ajatellut polttaa itseäni loppuun pelkällä mittatilaustyöllä, joten 70% tuotteista on tarkkaan valittuja merkkipukuja ja loput sitten omaa mallistoa ja uniikkipukuja.

http://www.revelations.fi/ - Tätä se nyt sitten on. Morsius- ja juhlapukujen erikoisliike astetta rokimmalla asenteella. :) (Tosin sivut ovat vielä pahasti työn alla, että siellä on vain pelkkä teaser.)

Täältä sen sijaan löytyy vähän enemmän ja jos on kiinnostunut voittamaan vaikka ilmaisliput häämessuille tai seuraamaan, mitä kaikkea mielenkiintoista tässä kehittyykin, kannattaa painaa "tykkää". ;)

Amberian Dawn plämäytti kolmannen levynsä kehiin ja sitä mukaa tuli myös videon kuvaukset. Heidin pukuhan on siis jälleen Belle Modestelta Saara Lehtosen käsialaa. Harmi kyllä, että värit ovat niin tummat. Puku on oikeasti murrettua petrolinsinistä ja korsetin etuosaa koristavat kaksi vähän erikokoista mustahopeista rataspyörää. No, ehkä promokuvissa sitten. ;)

Parin vuoden haaveilun ja ikuisten takaiskujen vuoksi jäänyt haave on nyt toteutumassa. Sain vihdoin ja viimein kurssipaikan Vanajaopistosta Japanin kielen alkeisiin. Täytyy vaan toivoa, että Antti ei ota meikäläistä ihan kovin pahasti silmätikuksi. :P

Vaihtelu virkistää ja sen huomasi taas viikonloppuna, kun piti vetää remonttihaalarit niskaan ja ruvettava hommiin. Tässä vaiheessa on pakko tunnustaa, että rakastan nikkarointia ja remonttihommia yleensäkin. Seinän maalaaminen on yksi parhaita juttuja, joita tiedän. Sitä kun on arkena normaalisti niin toisenlaisissa hommissa kiinni, pyörittää kaavoja ja kankaita, niin tällaiset äijäilyjutut ovat todella mukavaa vastapainoa. Terapeuttista, sanoisin.

Operaationa oli siis aloittaa Belle Modesten uuden liiketilan kunnostaminen kämäisestä antikvariaatista desingvaateliikkeeksi. Tila on ollut 60 vuotta aikalailla sellaisenaan, joten voi kuvitella, että hommaa riittää, eikä tätä tosiaan yhdellä istumalla valmiiksi saada. Avajaiset pidetään näillä näkymin heinä-elokuun vaihteessa.

Aloitimme siis ihan sillä, että purettiin viimeiset hyllyt ja kiikutettiin ne takahuoneeseen säilöön. (heh, meillä on melkein 50 neliöinen maakellari ja takahuoneessa sellainen pieni perunakellari!) Seinät olivat kertakaikkisen hirveät ja lattia ihan pelkkää betonia. Käytännössä räkäinen luukku. Mari-Pilvi ja First Crushin Mari olivat käyneet siivoamassa suurimmat liat jo alkuviikossa, joten neljän hengen tehopartiomme (allekirjoittanut, Murdoch, Genrewearin Sera ja Celestinus) pääsi saman tien hommiin.

Täytyy samantien hehkuttaa meitä vähän. Sekä perjantaina ja lauantaina lopeteltiin vasta puolenyön tuolla puolella, joten hommia tosiaan paiskittiin olan takaa. Tuloksena oli tupakan ja ajan inhottavan kellertävien seinien ja katon peittäminen pohjamaalilla ja lauantaina seinille saatiin varsinaista väriäkin ensimmäinen kerros. Maalia sai myös ovi, patterit, yksi hyllykkö ja ehdin aloitella ja vessan takaseinää. Näyteikkunarakenteita tuli myös laiteltua ja purettua yksi kokonaisen seinä pois. Myös karmeaksi pinttynyt pönttö saatiin hohkaamaan valkoista.

Hommahan ei tähän lopu. Vielä pitäisi rakentaa näyteikkunarakenteet loppuun ja maalata ne. Uusi väliseinä ja sovituskoppi pitää rakentaa, seinään saada seinärekkijärjestelmät kiinni, muuttaa koko tilan valaistus ja vetää uudet sähköjohdot ja asentaa laminaatti betonin päälle. Yksi kovimmista jutuista on vessan rakentaminen. Jeps. Pönttö, check. Lavuaari... eh, pakko vaihtaa. Juttu on vaan se, ettei vessassa ole ollenkaan seiniä, eikä ovea. Nekin täytyy jostain taikoa - kattokin olisi ihan jees.

Juhannuksen jälkeen mennään vetämään seiniin vielä yhdet maalipinnat. Lisää raporttia ja ehkä jokunen kuvakin sen jälkeen. Aikaansaanut ja tyytyväinen, sekä hyvin maalitahrainen tyyppi. :D