IRC-Galleria

Syvän veden äärellä istun ja katselen
onnetonta kuvajaistani tyynellä ilmalla.
Vain sisälläni myrskyää kun muistelen,
miten rakkauttasi julistit palavaa.

Jos maailmasta löytäisin yhtään toivoa,
en aina vain tuskaa, häpeää ja epäluuloja.
Jos edes kerran näkisin auringon nousun,
tuntisin onnen, lämmön ja rakkauden tuoksun.

Jättäisin pimeyden, nousisin aurinkoon.
Rakentaisin siivet, lentäisin pilviin.
Syleilisin kosmosta, itkisin maailman kauneutta.
Oppisin luottamaan, hymyilemään ja rakastamaan.

Mutta yön musta verho peittää alleen maan,
sen suojassa yön lapset vaeltaa.
Pimeässä etsivät toinen toisiaan,
käsi kädessä kulkevat tähtitaivaan taa.