IRC-Galleria

voiko joku antaa hieman vinkkejä mitenkä saa ihan liian ihanan pojan pois mielestä, koska mä aivan pian itken! ;(
?

annskU sanoo:
zac ja vanessa on oikeestikki yhes

NYT MEEN HYPPÄÄN SILLALTA ALAS !

kertokaa mulle missä se High School Musical: lin päänäyttelijä (se poika) asuu niin meen ettimään sen, PISTE.
en saa enään unta, kun se oli niin ihana! ;o <3

mmmm! <3 -->

Et ehkä usko, mutta tässä on 100 % totta:

01. Ainakin 2 henkilöä maailmassa rakastaa sinua niin paljon,
että olisi valmis kuolemaan puolestasi.

02. Ainakin 15 henkilöä rakastaa sinua jollakin tavoin.

03. Ainoa syy siihen, että joku vihaa sinua on, että hän
haluaisi olla juuri sellainen kuin sinä.

04. Hymy sinulta voi antaa onnen kenelle tahansa, vaikka
hän ei tuntisi sinua.

05. Joka ilta joku ajattelee sinua ennen nukahtamistaan.

06. Sinä merkitset kaikkea jollekin.

07. Sinä olet erikoinen ja ainutlaatuinen.

08. Joku, jonka olemassaoloa et edes tiedä, rakastaa sinua.

09. Kun teet elämäsi pahimman virheen, tuo se jotain hyvää tullessaan.

10. Kun luulet koko maailman kääntäneen selkänsä
sinulle, katso vielä kerran: se oletkin luultavasti sinä, joka olet kääntänyt
selkäsi maailmalle.

11. Kun luulet, ettei sinulla ole pienintäkään mahdollisuutta saada
haluamaasi, et saakaan. Mutta jos uskot itseesi, ennemmin tai
myöhemmin, saat haluamasi.

12. Muista kaikki saamasi kohteliaisuudet, älä inhottavia vihjailuja.

13. Kerro aina ihmisille, mitä heistä pidät. Voit itse paljon paremmin, kun he tietävät.

14. Jos sinulla on aivan ihmeellinen ystävä, anna hänen tietää se.

tänään oli hauska päivä. : ))


Heräsin aamulla, virkeänä, kun iskä toi kaakaota sänkyyni, sitten katsoin ulos ;o
koko piha oli aivan lumenpeitossa ! :)
Mun mielestäni se oli oikein mukava yllätys, koska pelkäsin pahoin illalla, että todellisuudessa aamulla on kuitenkin oikein räntäkeli, but no. :]
Tykkään kyllä todella syksystäkin, mutta nyt tuntui siltä ettei se ole semmoista, että lehdet tippuvat kauniin oransseina&keltaisina, eikä lehtiä voinut potkia ja ihastella, vaan satoikin vettä ja oli inhottavan pimeää.

Siinä samalla sitten kattelin tv:tä, join kaakaota ja ihmettelin lunta. Kellon tultaessa noin 10.30 aloin valmistautua tallille lähtöä varten ja siinä 11 pintaan olinkin jo tallilla. Tein perusjuttuja jne, kyllä joka paikka näytti aivan hassulta, kun on vain valkosta! :)

Sitten meillä oli tunti, eli siis minulla, nellillä, sandralla ja satulla.
(BTW TÄHÄN VÄLIIN, tuleepas radiosta yks tosi hauska kappale!! ihanaa!;D I LOVE THIS, tai siis tykkäsin pienenä :D, vaikkei täs kyll lauleta mitään : DDD)

niin, mutta siis oli tosi kivaa, hypättiin hieman isompia, kun yleensä about. 95cm, tipuin kyllä kerran,mutta se ei vaikuttanut onneksi mitenkään mihinkään. :)
vaikka se kyllä onkin vähän noloa, koska ei lissulta voi tippua! :D no mut i try to forget it! ;>

Nellillä&Fridaarialla meni oikein hyvin, ne näytti oikein, että olis kisoissa. :)
Sandralla&Kalverillakin meni ihan hyvin, mitä nyt ehdin huomata.
Satulla&Goldenilla kanssa hyvin, golden hyppäs hienosti, vaikka vähän kieltelikin ja satu ratsasti hyvin. :)
Ihme heppahöpötystä koko tää merkintä, mutta ei se mitään! :)

Nyt väsyttää aivan täysin ja taidankin mennä pian nukkumaan ja herään niin, että näen O.C: n täydelliset naiset ja/tai huuman ja selviytyjät.
Ellen sitten nyt mee vaan kattomaan Huippumalli Haussin vanhoja jaksoja.

p.s fucking galleria ! vip loppuu tänään ja vanha vip viel maksamatta Lindalle! ;( <3

<3: Sanna

Katsotaan kuinka monta tuntematonta tai tuntemaani ihmistä uskaltaa sanoa ''moi'' päiväkirjaani.

ette ikinä usko kuinka noloa !
juoksin tänään bussiin hiveetä vauhtia, no sit ehdin ;D
sitten en löytänyt bussikorttiani ! (yleinen ongelma)
mutta en löytänytkään sitä mistään sitten sanoin kuskiskelle, että jään seuraavalla ja se sano että maksa rahalla ja sanoin ettei oo rahaa (sekin yleinen ongelma :D) sitten se vaan sano, no sitten maksat seuraavalla kerralla ! olin silleen okei ; DDD.. sitten jäin siihen eteen istumaan.

mutta nyt en tiedä miten sanon äitille että bussikortti on hukkunu?! ;D

(oli pakko kopsaa, kun luin tän joltain :D)

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään
Luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli
Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.

Ajattelin itsekseni:
"Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun
varalle, pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana
päivänä.

Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
Päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti. He törmäsivät
häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat
hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen
metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän
surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä
Etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen
Lasejaan sanoin: "Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa
elinkautinen."

Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän
asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla
aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän
luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun
oppilaan kanssa. Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan
Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.

Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan
Kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon Kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle
päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden
opinnot jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta
olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus.
Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä. Olin todella
iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli
paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat
pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli
hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin
se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen,todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. "Koulun päättäjäisissä
on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita
selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia, sisaruksia,
valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä
sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla
hänen
ystävänsä.
Aion nyt kertoa teille erään tarinan."

Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä
päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa
itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut
mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. "Olen kiitollinen
siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä
jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu
poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.


Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
Eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit välittää tämän viestin ystävillesi.
2) Voit toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

"Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin jaloillemme
silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään."

Oli helvetin kivaa ja muuuutamia tyhmiäkin hetkiä, sori en jaksa mtn kirjottaa ;D
tänks kaikki<3

Kirjoita gallerian tunnuksesi ja älä korjaa virheitä, jos niitä tuleee. Haasta myös kolme kaverias


Nenällä: wqähq
Kyynärpäällä: .€ szsa
Kielellä:sa-nnna
Leualla:szaz<a nn za<
Varpailla:sa_njjnnj
Silmät kiinni: sa_mmma

ahhah! :"DD
ENKÄ MÄ VOINU _ OSATA, paitsi varpailla tuli vahingos. ;o <3 oon hyvä!:D

en jaksa haastaa ketää;D