IRC-Galleria

Sut nyt rauhaan jätän.
Tunteeni sua kohtaan unohan.
En enää muistele sua iltaisin,
en enää itke öisin.
En enää rakkauttani tunnusta,
en enää tunteitani näytä.
Täst edespäin, pysyn suljettuna
kuin vanhan linnan ruosteinen portti.
Kaiken sisälläni pidän, en hiisku kellekkään.
Ikävääni en kerro, edes päiväkirjalle.
Apuanne en huoli, pärjään itsekkin,
tai jos en, se olkoon loppuni.
Pahin päivä elämässäni,
toivon sen pian olevan ohi.
Ja jää nähtäväksi,
selviänkö eteenpäin.
Jos en, minut eilisestä löydätte..
'Itke vaan, se helpottaa'
joku joskus sanoi.
Ei, väärässä hän on;
se vain pahentaa oloa!
Itkullani muistan sitä,
minkä yritän unohtaa.
Silti en voi olla itkemättä.
Niin paljon tämä sattuu.
Ei riitä sanat, kuvat
ilmeet kertomaan,
miten sattuu.
Ei riitä kirveet, puukot,
naulat, viikatteet, meikat
sydämessä kertomaan,
miten sattuu.
Et ole koskaan minua rakastanut,
ja sen ymmärrän.
Toivoin vain sen olevan niin..
Nyt sinut unohan,
ja vain ystävyydellä muistelen.

Anteeksi et saa,
koska ei ole anteeksi annettavaa.