IRC-Galleria

Meneehän se lauantai-ilta näinkin, musaa kuunnellessa ja netissä pyöriessä. Musiikki on sitten jännä asia... se herättää tunteita niin monella tapaa ja niin monen eri genren kautta. Sitten on se nostalgia: En tiedä miten voin muistaa kasarisyntikat, kun olin siihen aikaan alle parivuotias. Vanhasta eurodancesta muistan jotain, vaikka en itse kerännyt musaa silloin kuusivuotiaana... kuitenkin ne melodiat on jotain niin ainutlaatuista. Viime vuosista taas muistuttaa tietyt biisit. Jotain hyötyä siitäkin, että samat hitit soitetaan neljä kertaa tunnissa: kun ne vuoden-parin päästä kuulee uudestaan, tulee ihan hassu fiilis ja mieleen palaa elävät muistikuvat. Esim:

- Boten Anna: Kesä 2006, tuore ajokortti, kesäinen motari

- Basic Elementin "I Never Let You Know": Pimeä, kostea loppusyksy 2006. Marraskuu, autoilu ympäri kyliä ja railakkaat viikonloput.

- Rihannan "Umbrella": Touko-kesäkuu 2007. Mökkireissut, työmatkat, silloinen työpaikka, täysi Metropolin yläkerta laulamassa biisin tahtiin yo-päivänä.

Musanostalgiassa on sellainen vika, että se tallettaa asiat vain hyvässä valossa. Vai kannattaako ylipäätään muistaa niitä tylsiä viikkoja koulussa ja yksinäisiä iltoja kotona. Aika kultaa muistot ja niistäkin vain ne mieleenpainuvimmat asiat.

Noista esimerkeistä tulee kuitenkin väistämättä semmoinen fiilis, että ennen oli asiat paremmin - eikä edes niin kauan sitten. Vähiin on kesän jälkeen jääneet rilluttelut. Yhdestä kaverista on tullut isä, eikä siitä ole paljoa kuulunut sen jälkeen. Kaipa tämäkin vaihe ohi menee ja vielä päästään tekemään ja pitämään hauskaa... kaverit säilyy, toivottavasti , mutta asioiden muodot muuttuu - kai se on sitä aikuistumista. Muutamalla muulla läheisellä tutulla menee muuten paljon heikommin kuin joskus. Noh... enkös osannut tämän ennustaa jo kesällä.

Entäs minä? Periaatteessa ei valittamista. On katto pään päällä, porukoiden tarjoama muonitus ja rahaa sen verran kuin on tarvetta käyttää. Vaan tarvittaisiin muutakin, mutta into ei riitä paljon mihinkään. Syyskuu meni kokonaan koomailuksi (aamulla nukkumaan, illalla ylös, samat rutiinit ja viikot vierii), lokakuussa tein ryhtiliikkeen ja toisella viikolla sain aikaiseksi laittaa pari työhakemusta menemään. Nyt olen sitten pari viikkoa ollut töissä rengasfirmassa ja pitää vaan toivoa myöhäistä talvea ja tasaista sesonkia. Kahdeksasta-viiteen päivien jälkeen on fyysisesti sen verran poikki, että ilta menee kotona leppoisasti. Pimeä tulee pian ja illan tv-ohjelmiin on hyvä nukahtaa. Viikonloppuna kuitenkin hiipii masennus hipiään, kun ei rohkenekaan tarttua puhelimeen... kelle sitä nyt soittaisi ja mitä ehdottaisi? Ei siinä mitään, oli tälläistä lukioaikanakin. Silloin sentään näki päivittäin paljon porukkaa ja välillä oli kerta kaikkiaan kiire kaikkien menemisten kanssa. Nyt sosiaalinen piiri uhkaa rajoittua kotiporukoihin ja rengasfirman äijiin. Päivät on harmaita ja synkkiä, koko ajan väsyttää.

Vakoilin äskettäin muutamaa vanhaa koulututtua tämän gallerian kautta. Jäihän noilta yläasteen ja lukion ajoilta tosiaan moniin ihan hyvät välit, vaan ei sen syvempää tuttavuutta. Tältä vuodelta on pari semmoista kokemusta joiden perusteella väittäisin olevani avoimempi kuin ennen. Muutamat hyvät ihmiset on saaneet meikäläisen arvostamaan itseään, ja erinäiset kesän tapahtumat kummittelee mielessä. Turha ujous vaan vaivaa vieläkin eikä uusia tuttavuuksia tule helposti... jos koittaisin törmäillä noihin vanhoihin tuttuihin tavalla tai toisella. Jos ei siitä mitään kummempaa kehity niin tuleepahan hyvä mieli, kun saa pitkästä aikaa jutella.

Ja nyt vois mennä nukkumaan kun kello tulee kohta jo toisen kerran neljä.

Syysterveisiä perseestäSunnuntai 09.09.2007 04:51

Kukas pentele on mennyt keksimään syksyn? Siis että yhtäkkiä ne lämpimät ilmat kylmenee, tulee pimiää ja ankeaa, ihmiset katoaa kuka mihinkin velvollisuuksiin ja päälle tulee tällainen kestoköhä, joka ei parane suuntaan eikä toiseen. Saattaapi vaikuttaa että tämä on eka syksy, jota en kuluta koulunpenkissä. Niin... monet sieltäkin tutuista ihmisistä on nyt jossain halvatun ulkomailla, intissä tai täyttä häkää opiskelemassa.

Mutta omahan oli päätökseni. Itse kiikutin paperit Tampereelle ja sanoin kiitos ei puolikkaalle fuksivuodelle. Alkakoon minun itsenäinen teekkarielämäni kunnolla sitten jossain intintakaisessa tulevaisuudessa, jos ei jotain parempaa löydy. Siihen asti aioin soveltaa elämäntapaa jokuduuni, harrasteväkästely, sosiaalinen hengaaminen & rällästys. Lapsuuskodin nurkat ahdistaa välillä, mutta oma kämppä ei houkuttele vielä ihan niin paljoa, että pelkästä itsenäisyydestä maksaisin vähintään 400 kuussa.

Elokuun alussa näytti hyvinkin siltä, että meikäläisellä ON elämä. Muutamiin ihmisiin olin suhteellisen paljon (ja omg, oma-alotteisesti) yhteydessä, kävin kotikylän kuppiloissa eikä siitä menosta voinut erottaa yhtään kovin selvää viikkoa. Noh... siitä on palattu taas wanhaan tuttuun, passiiviseen kotonarötväystyyliin. Mutta tällä kertaa se ei ahdista... ehei. Se on väliaikaista. Vielä tästä päästään normaaliin päivärytmiin ja ruvetaan tekemään jotain. Kai se on kannattavaa kun tiedän sentään paremmin kuin ikinä, että PYSTYN kyllä asioihin jos vaan saan aikaiseksi. Vapautta on jäljellä 120 päivää. Siinä ajassa ehtii meinaan tapahtua, jos vaikka kelaa 4 kuukautta tästä taaksepäin.

Tässä lähiviikkoina pitäisi nuo yo-uusinnat luovia kunnialla läpi, ja sitten hakemaan loppuvuodeksi jotain pätkätyötä. Projekteista niin "tammikuuksi inttikuntoon", "huone edustuskuntoon" kuin "auto kuosiin"kin on hiukan vaiheessa, mutta eiköhän se tästä. Tulevalla viikolla on pakko skarpata kun olen yksin himassa (tästä olisin iloinnut, jos olisin parikin vuotta nuorempi).


Onhan siinä sosiaalisessa elämässä puolensa. Vaikka välillä joutuu miettimään, millä perusteella kenenkin kanssa on tekemisissä. Ja kun ei kanna kaunaa kellekään, pitää kai _yrittää_ olla neutraali, vaikka ihmiset kuinka puhuis toisistaan paskaa. Missä on ihmisten moraali nykypäivänä? Voiko tässä luottaa enää kehenkään... kun itsekin jo tahtoo tarttua melkein mihin tahansa tilaisuuteen, jos ei mikään seuraamus uhkaa... ja lipsauttelee suustaan vääriä asioita jopa vesiselvänä. Jokainen baari-ilta syö miestä, kun seuraavana päivänä miettii mitä teki, yritti tehdä tai olisi voinut tehdä. Meikäläisen kohdalla pilkku tulee aina liian aikaisin.


Mutta mitenkä jatkossa? Taitaa olla aika pitkälle omissa käsissä tämä. Noilla parilla luottokaverillakin on elämäntilanne muuttunut. Kunhan osaisin olla heitäkin kohtaan enemmän tuki kuin rasite.


PS. M/S Isabellan yökerhossa 26.8. noin klo 04-06 suoritetun kyselyn perusteella meikäläinen näyttää vähintään 25-vuotiaalta (ja todellinen ikäni "ei voi olla totta"). Pitäiskö tässä olla imarreltu vai kauhuissaan...

Hevi Experiences osa IPerjantai 20.07.2007 04:33

Pilvisinä iltoina on tiedättekö jännää ajaa töistä kotiin kun on pimiää, vastaantulijoiden valot häikäisee eikä tien reunoihin näe kunnolla. Pimeät metsänreunat saattaa olla kohtalokkaita tähän aikaan vuodesta.

Viime viikonlopun saldo: Opettelin akustisella kitaralla uuden biisin, pääsin taas lauantaina hinaamaan kaverin autoa ja sunnuntaina olin sitten siellä Metallican keikalla. Pitää ihmetellä taas kuinka näin ison tapahtuman järjestelyt voi kusta näin. Hommasin lähes huutonetin halvimman (64 egeä) tiketin E-katsomoon sillä periaatteella että kaipa sieltäkin näkee. Noh, paikan päällä katson, notta C,D,E ja F-katsomoihin sekä kentälle opastetaan yhden ainoan portin kautta ja sen edessä jono. Sen jonon päätä etsin sitten reilut 5 mineä kunnes sisuunnuin, kiipesin mäen ylitse ja jonon ohi etsimään E-katsomon porttia ja kas kummaa, sinne sai kävellä suoraan sisään. Muuten olisin varmaan ollut siinä jonossa vielä Metallican aloittaessa.

Paikalta ilman skriiniä nippa nappa erotti ihmiset lavalla, mutta mökä kuului enemmän kuin riittävän hyvin. Diablo veivasi sitä samaa settiä, joka on nähty jo ajat sitten, ei mitään uutta. HIMmi toimi yllättävän hyvin vaikka siis... ne vaan soitti eikä mitään sen kummempaa. Kai meikäläiseltä löytyy joku heikko kohta niiden musiikkiin vaikka sitä Villeä joskus yläasteella pilkkasin.

'tallica taas... no, veti aika paljon wanhaa thrash-tuotantoa ja setin alkupuolella melkein kokonaan. Saattoi olla aika järkytys jollekin Nothing Else Matters-fanille, mutta itselle maistui. Kyllä se "yksitoikkoinen" jynkytyskin toimii, kun sitä vetää tiukasti soittava komppikitaristi ja taitava soolokitaristi. Jotakin siinä vaan on. Jäi Hetfieldin otteista semmoinen fiilis, että tätähän pitää reenata levyjen päälle soittamalla. Yli kahden ja puolen tunnin settiin mahtui kaikki tarpeellinen ja vähän päällekin (esim. And Justice for All oli aika loistoveto ja Orion). Master of Puppets oli jotain aivan täydellistä ja se Nothing Else Matters-kin jotenkin herkisti, niin puhkikulunut kuin onkin. Laulua, huudatusta, pyroja, kaksi encorea ja loppuun Seek and Destroy... Lllloistavaa! Eipä ole tällaista koettu aiemmin. Että kyllä kannatti, ainakin sen kerran ja ehkä vastakin.

Kotimatkalle sain sitten kyydittäviä, mutta siitä jäi vähän semmoinen fiilis että ei menny ihan putkeen. Helsingin päässä motarin alkaessa päätti yksi onneton hirvi taas juosta siitä autojonon välistä. Itse en paina edes jarrua mutta matkustajat kiljui sitten senkin edestä. No, kai se on hyvä että mulla on niin jäätävät hermot liikenteessä, mutta siinä kun liikenneriskeista juttelin niin taisin olla taas about yhtä luotettava kuski kuin tämä tässä. http://www.youtube.com/watch?v=QiMK8MtxTTk

Koko kevään syyssääTorstai 12.07.2007 03:51

http://www.youtube.com/watch?v=d_X4u010myE

Siinä lyhyesti. Ja kuinkas muutenkaan kun meikäläinen on aamuvuorossa. Ompahan mukavan pilvistä ja harmaata, että voi heti töiden jälkeen tulla kotiin nuqquun. Alkaa tuntua jo kiroukselta tämä vuoro. Säät on ainakin ollu silkkaa *ttuillua (viime viikolla mentiin iltavuoroon kunnon helteessä ja toissa viikolla satoi kaikki ne päivät kun olin aamussa). Ja arvatkaa missä vuorossa olen ens viikolla kun perjantaina olis Wanaja. Porukkaa vaihtanu aika paljon toiseen vuoroon, onkohan nekin lähteny mua karkuun.

Vaikka eipä tästä kohta uskalla töihin enää ollenkaan. Semmosta kämmimistä ja kaaosta taas ollu viime päivät... lähtien siitä että kun kumarrun nostamaan laatikkoa lattialta, pakkauslinjalta jotenkin lipsahtaa paketti päin näköä. Nyt ihmiset kattelee pitkään kun näytän ihan turpaan saaneelta. Eikä se ollu edes ainoa katastrofi tänään... Huomenna pääsee sentään tylsääkin tylsempiin hommiin linjalle, jossa on koneenhoitaja määräämässä. Ehkä työpaikka säilyy sitten vielä ainakin ens viikkoon...

Kesää on vielä jäljellä. Itse asiassa yli 1½ kuukautta. Jussit ja Ämyt on juhlittu ja yöt pimenee, mutta syksyyn on aikaa vielä. Nyt kun sain tuommosen pöytätuulettimen, ei oo enää täälläkään niin tukalan kuuma.

Koitetaan nyt vaan jaksaa nää duunit.

VäliaikatietoaMaanantai 09.07.2007 06:17

Niinhän sitä saattoi arvatakin, valitettavasti. Ei tästä (toistaiseksi ainakaan) sen enempää, kiitoksia ja hyvät jatkot. Sekaannus ohi ja kohti uusia haasteita. Hyvähän se on, että asiat saadaan puhuttua kuntoon mutta olenko tyytyväinen? Eksyksissä tässä ollaan eikä ole yhtään sen paremmin tiedossa mitä pitäisi lähteä etsimään ja mistä.

Jospa sitä joskus oppis hoitaan asiat oikein...

Vaan jäi tästä viikonlopusta semmoinenkin ajatus, että tulevaisuus voi tuoda mukanaan jotain hyvää ja kaunista... ei välttämättä minulle, mutta saanpahan olla mukana ihan ystäväpohjalta. Tänään minulle avauduttiin aika rankoistakin asioista... Saateri, tässähän tuntee itsensä ihan luotetuksi ihmiseksi...

Että sikäli ihan mielenkiintoinen viikonloppu. Vaikkakin... perjantaina ei mitään ihmeellistä ja lauantai huipentui siihen kun vedin kotona ihan rehellistä kalsarikänniä (no mitäs, kun sisällä on kaikesta huolimatta yli 27 astetta lämmin) ja tuijotin Live Earth-konserttikimaraa töllöstä. Suunnitelmiin nähden aika kuivaa etten sanoisi. Sunnuntaina tuli käytyä Aitoossa, mutta yksin en viittiny sisään mennä ja ulkona vesisateessa ei se meininki oikein napannu. Sieltä tultiin sitten kotikylille ja tulinhan kerrankin käyneeksi sunnuntai-iltana baarissa. Pitää kahtoa sitten jatkossa, jaksaako noista kirkkareista innostua... jos vaikka aurinkoinen lauantai-ilta toimisi paremmin.

Jeees... reilu kolme tuntia ja töihin.

Pää hajoo Perjantai 06.07.2007 04:35

Siis *ttu että oon sekasin, sekasin, SEE-KAA-SIN, muahahahahaaa! Syytä en tiiä... tai siis tiiän... tai siis no en tiiä, en todellakaan tiiä ja siinä se syy olikin. Pitäähän ison ihmisen osata ajatuksensa koota, Raah, Blääh! Auttaiskohan jos juoksen seinään... jos vaikka ne kaks aivosolua palautuis takasin oikeeseen järjestykseen. Oon niin sekasin et soittelen ihmisille sekavia puhelinsoittoja, tilitän että oon sekasin ja sekoon lisää... Heti sitä juomaa! Tämän nollaamiseen tarvitaan vähintään kolmen päivän kankkunen. Paitti että huomenna on töitä.

Koita tässä ny sitten käydä töissä. Mieluusti nää hikiset iltapäivät viettäis jossain ihan muualla kuin tuotantolinjalla mut niin vaan aina löydän itteni heti herätyksen jälkeen sieltä. Mikä siinä muuten on niin vaikeeta, ettei osaa kieltäytyä ylitöistä? Kun linjanvalvoja tai itse pelottava esimies tulee juuri sinne juuri minulta kysymään että käykö... niin siinä vaan pääsee suusta että "ei kai mulla siinä mitään", ja hetken mielessä välähtää ajatus siitä mitä ajatteli myöhemmin illalla tai mahdollisesti seuraavana aamuna tehdä. Tänään oli kyllä ylitöissä peräti aika hauskaa, jouduttiin lopettamaan ajo kun käytännössä mikään ei pelannut eikä tullut kelvollista tavaraa mitä pakata. Ja tuleehan siitä lisätienestiä. Noilla rahoilla voisin suoda itseni vaikka sinne 'tallican keikalle, vaikka lipputrokareille saa vielkin maksaa aika mehukkaan välirahan.

Niin ja kohta viikonloppu. On mulla omat teoriani, miksi se mökki- ja Aitooreissusta mouhonnut kaveri nyt sanoikin, että "jos oltais vaan kaupungissa". Tai sitten ihmisten työt ja kaverin oma inttiinlähtö olis tehny asiasta turhan vaikean. Ketuttaa kyllä... olin ite täysillä mukana. Noh, saa nähdä muuttaako tuleva viikonloppu meikäläisen sekoamista suuntaan taikka toiseen.

Sinänsä jännää, miksi edes ressaan. Se ei ole mikään henkilökohtainen maailmanloppu, kääntyy asiat sitten miten päin tahansa. Kun vaan löytyiskin niille se oma paino joilla ne etenis... ettei mun tarttis niitä edistää vaikka en tiedä oikeastaan yhtään mitään mistään.

Kuuma! Hikeä pukkaa kotona ja tehtaassa... sittenkö ukkostaa kun on vapaapäivä?
Asiat ei ole sitä miltä näyttää.

Esim. "puolen tunnin" ylityöstä tulee helposti puolentoista tunnin ylityö, kun linja vaan reistaa riittävästi. Siinä sitten puoliltaöin odotellaan laitteiden korjausta, että saadaan loput ajettua pois. Saaterin iltavuoro! Voisin periaatteessa vaikka lopettaa työt, mutta ei taida oikein kannattaa sekään.

Samoin sunnuntaina näytti siltä, että lähiaikoina tapahtuu paljon hauskaa. Mutta mistä sen tietää? Saattaa mökki/Aitoon reissutkin jäädä väliin ja juhlitaa kotikulmilla sitten sitä kuinka eräs poistuu maanantaina keskuudestamme inttiin. Mitenkäs loppukesä sitten?

Hankala viikko muutenkin. Ajatukset sekaisin, huono olo, illat menee töissä ja aamupäivät hoidellessa millon mitäkin ja silti ei mistään tule valmista. Nyt aamulla tulee kaukaa sukulaisia kylään ja siinä meneekin keskiviikko rattoisasti. Ei jaksais just nyt kiinnostaa mut minkäs teet.


Onko ihan törkeän väärin ja noloa sanoa rehellisen suoraan mitä ajattelee? Jos ei kerta kaikkiaan osaa verhota sitä smalltalkin ja hienovaraisen vihjailun muotoon. Haluisin vaan kerrankin ottaa asioista selvää ennen kuin sekin on liian myöhäistä.

Vituttaa olla näin amatööri.

Mo!Sunnuntai 01.07.2007 17:55

Onhan nyt jumalavita ollu viikonloppu. Ja jatkuukin vielä... töihin vielä 24 tuntia aikaa. Perjantaina klo 23 leimasin ulos töistä ja eilen vähän klo 23 jälkeen tulin Ämystä himaan... siinä välissä olikin sitten semmonen vuorokausi, jonka jälkeen meikäläinen ei ihan ole entisensä.

Kuka vielä sanoo, ettei iltavuorosta voi lähteä viihteelle? Hyvin se onnistuu, kunhan rajansa tietää. Mut siis, ei jumankauta. Mulle ei tapahdu tällasta, ei ikinä, lähellekään. Tällä kertaa vaan joku järjesti mun puolesta ja ite saatoin vaan ihmetellä siinä mukana että mitä hemmettiä. Ämyssä vielä eräät puhui meikäläisen pään niin pyörälle että nyt en tie yhtään, mitä sitä oikein pitäis ajatella... saati sitten tehdä asioiden suhteen. Niin ja Ämyssä on aina rentoa ja kivaa, kunhan on asianmukaiset varusteet mukana. Jatkoille ei tosin päästy ja bändejä ihmettelin lavan eessä ehkä vartin yhteensä. Äää... tahtoo juhlimaan lisää!

Kuka tekee mun iltavuoron perjantaina, että ehdin mökille ja sieltä Aitooseen? Niin ja parin viikon päästä on Linnajazzit ja Metallica... ja kolmen viikon päästä Wanaja. Ja pitäis vissiin se yo-lahjaks saatu risteilykin varata tässä joskus. Työporukan Lintsireissu saattaa jäädä väliin kun en eilen ilmottanu mut sooou not, tuleehan noita kai.

Mitä sitä nyt sanois. Helmee settiä!

Kesäterrrveiset!Perjantai 22.06.2007 07:08

Juhannuksen vietto on vakava asia. Niinkin vakava ettei suunnitelmat ole vieläkään selkeät. Lähteäkö muutaman jätkän porukalla (josta yksi vakiokaveri poissa) mökille homehtumaan, kalastamaan (jos kukaan vaivautuu), huiskimaan hyttysiä, grillaamaan, saunomaan, uimaan ja yleisesti lojumaan ulkosalla. Illalla voi sitten polttaa jonkunlaista risukasaa jos ei luonnonäänissä ja auringonlaskussa ole tarpeeks ihailtavaa. Lähin vähäinen "elämä" löytyy muutaman kilometrin päästä kylän ainokaisesta baarista, jos ei naapurista löydy kovin seurallista porukkaa. Mutta mitäs sitten tehdään jos homma ei toimi, juttu ei luista tai toiminta maita?

Kun sen jussin voisi viettää kaupungissakin. Autoillen, baareissa (jos budjetin järjestää kuntoon) ja yön läpi riekkumalla. Onnistuu se uiminen, rillaaminen ja saunominen täälläkin. Ja täältä löytyy niitä ihmisiäkin enemmän kuin järveltä keskellä korpea. Taitaapa se kuitenkin jäädä vaan näkemisen ja juttelun tasolle korkeintaan, jos ei joku poikkeus tällä kertaa vahvista sääntöä. Ei parane laskea semmoisen mahdollisuuden varaan, jos vaihtoehtona on hyvä mökkireissu.

Ei tässä muuten mitään muttakun mahdolliset tykötarpeet pitäisi hankkia klo 13 mennessä ja täällä sitä vaan kirjotellaan vieläkin. Festarit yksin nyt ei ole mikään vaihtoehto.

Pian alkaa yöt pimentyä, valitettavasti. Auringonnousu koko yön kestäneen hillumisen jälkeen on aina jotain niin upeaa. Baarista on pilkun jälkeen hienoa lähteä vaikka pulahtamaan uimassa kun päivä jo valkenee. Mökillä taas laiturin uittaminen paikalleen klo 5 aamulla on suht mielenkiintoinen kokemus (kun sitä on siis rakenneltu ensin koko yö). Päivään asti vaan harvemmin jaksaa valvoa. Vähemmän hienoa sen sijaan on viettää helteiset iltapäivät ja illat töissä. Eipä sinnekään tarvitse nyt kolmeen päivään mennä, mutta siihen ne pidemmät vapaat sitten jääkin.

Oli tuossa 2. päivä tuo yo-päivä sitten niin, ja mitäs siitä... kaikki meni kamalan nopeasti ja vähemmän muodollisesti kuin sitä joskus luuli. Juhlat meni kai ihan hyvin. Kutsuun oli merkattu tarkka aika ja mitä siitä seuraa? Kaikki ne kauan sitten viimeksi nähdyt sukulaiset ja muut ihmiset, ne tulevat yhdellä rytäkällä, viipyvät pari tuntia ja poistuvat samanlaisella rytäkällä. Siinä sitten saat heilua kuin heinämies, että joka kuppikunnan kanssa ehdit jotain juttelemaan. Päivänsankari ei saa edes rauhassa maistaa kaikkia tarjoiluja kun koko ajan ressaa notta pitäisikö noidenkin kanssa jotain puhua, kun ne tänne asti ovat raahautuneet. Juhlan jälkeen oli hienoa kuitenkin ottaa skumppapullo kouraan ja lähteä repsikan paikalla viettämään iltaa. Lopulta päädyttiin siihen pahamaineiseen metrobaariin, kun jonkun aikaa painostin. Ja mitäs, perinteinen vitutushan siinä iski pintaan kun katseli toisten vipinöitä. Mitäs ne meikäläistä edes morjenstamaan, kun liikkeellä on käytännössä kuitenkin lähes kaikki. Voisko sitä joskus vaan ottaa iisisti ja juhlia "reikä päässä" kun tuommoiseen mestaan päätyy? Tälläkin kertaa tuli vaan jurnutettua lakki päässä ja haettua lisää juomaa. Kolmen jälkeen oli sitten hyvä miettiä että entä jos... Mutta miten tämän illan pelastaa? Korokkeen päälle tanssimaan välittämättä mistään (vedin hyvää settiä kuulemma) ja baarista suoraan uimaan. Ikimuistoinen ilta? Tavallaan, ehkä. Aamulla se tuntuikin vielä hauskalta, kun autosta oli illan aikana hävinnyt pakoputki. Eipä siinä ehtinyt kauaa kuitenkaan fiilistellä eilisiä kun taas lähdettiin mökille viettämään hellepäivää.

Viikot onkin sitten töitä, ja tilanne noin niinkuin yleensä vähän kehno juuri nyt. Mutta kyllä she siitä kai. Onneksi tänäkin viikonloppuna on ohjelmaa suht varmasti. Että mielenkiintoista jussia vaan kaikille!

Tyytyväinen?Sunnuntai 27.05.2007 21:01

Ehheh, ei sitä koskaan tiedä miten asiat kääntyy ja kuinka äkkiä. Kaikki alkoi, kun mökkiveneen 6-hummainen, veneeseen nähden alitehoinen perämoottori vuosi öljyä. Kone haettiin pois ja asiasta mentiin puhumaan alan liikkeeseen. Noh, parit neuvottelut kotona ja yksi toiminnallinen lauantaipäivä ja nyt veneen perässä on, ei käytettyä vaihdokkia vaan UUSI 15-heppainen jolla vehje kiitää kuin unelma. Kuka tämänkin olisi viikko sitten osannut arvata... On se hienoa, kun on innokasta porukkaa päivittämään mökkiä ja toisaalta suopeita rahoittajia. Parin viikon päästä mennään tekemään uutta laiturikompleksia, piirustukset on jo valmiina.

Sitä ennen pitäisi tosin ensi lauantaina valmistua ylioppilaaksi. Kai se LLLLEMM -kin on ihan kohtuullinen rivi, vaikka parempaankin olisi voitu pystyä. Syksyn uusintoihin on kuitenkin vaan joku viikko aikaa ilmoittautua. Ai niin, torstaina kolahti paperivalinnasta opiskelupaikkakin Tampereelle. Tiedä häntä, onko automaatiotekniikka se omin ala, mutta sitä nyt lähdetään koittamaan jos ei mitään muuta järisyttävää keksi. Onko se muuten jotain syötävää se "pääsykoekirja", joista nuo jotkut hassut puhuu?

Kunhan vaan nyt juhlat menisi putkeen, porukkaa kun on kutsuttu aikas runsaasti. Ja illalla on sitten oikeastaan velvollisuus lähteä baariin, mutta itse kukin taitaa juhlia omissa kuppikunnissaan. Tässä nykyisessä luokattomassa lukiosysteemissä kun ei ole kunnon yhteishenkeä.

Aamulla kuitenkin töihin. Ja tänään siivoan...

Kesäkin tulee, siltä pahasti näyttää.