IRC-Galleria

Sanatha

Sanatha

"tattadaa-tyttö"

Uusimmat blogimerkinnät

Severin MatkakertomusTiistai 09.12.2008 18:05

Lähdin aamulla tavalliseen tapaan kouluun, mutta matkaaminen jalkasin oli erittäin hankalaa kun satoin pienen mummon kokosia lumoihiutaleita sellasella vauhdilla ettei mitään rajaa ! Kun vihdoin pääsin koululle, opettaja kertoi astetta huonompia uutisia, jonka jälkeen jätti meidät sinne yksin 15 minuutin jälkeen ihmettelemään. Ja meitsille tuli äkkilähtö ! Juoksin kotiin, ja löysin sieltä piparin ( ja söin sen ). Pakkasin laukut ja menin tien varteen yksikseni näyttelemään elokuvaa "Elossa", ja roolisuoritus oli huikea ! Mahtava lumimyrsky piti huolen ympäristön aidosta tunnelmasta. Pian kuitenkin bussi pysäytti ja poimi minut kyytiin. Päädyin outoon paikkaan, jossa oli pelkkiä vanhoja ihmisiä kadun varsilla. Hetken ihmeteltyäni jatkoin matkaani jälleen jalkaisin, ja kas ! Törmäsin Aliin. Hän teki minulle pizzaa ja antoipa vielä tikkarinkin. Jatkoin matkaani. Seuraavaksi törmäsin komeaan nuoreen mieheen. Häneltä sain kupin kuumaa kaakaota, ja vanhalle naiselle hän tarjosi 'sämpylää', jonka tämä otti ilomielin vastaan. Rin Tin Tin värisi taskussani, ja juteltiin hetki, kunnes iso rautarötiskö rullasi raiteille, siihen minun kohdalle. Hyppäsin sisälle, ja maisemat alkoi vilistä silmissäni lujaa vauhtia ! Saavuttiin keltaisten talojen maille. Voi, niitä oli paljon. Jälleen taskussa värisi. Sain tehtävän ylemmältä taholta; Minun täytyy löytää kätketty avain, ja pelastaa nälkäiset kissat. Niitäkin oli paljon. Ainakin 6. Hetken mietittyäni tätä tehtävää, aloin kuulla ääniä. "Seuraavana Jyväskylä", ne sanoivat. Puhuivat jopa kielillä. Pysähdyttiin taas, ja näin parhaakseni ottaa jalat alle, ja juoksin yläkertaan, jossa tutustuin tuntemattomaan sotilaaseen, ja punainen vauva huusi minulle. Ei tainnut tykätä siitä piltistä mitä sen suuhun työnnettiin armottomalla vauhdilla.
Pääteasema. "Tampere" luki kyltissä parin metrin korkeudella. Hyppäsin pois kyydistä ja lähdin painelemaan. Olin yhä kartalla parin kilometrin jälkeenkin, ja pienen ihmettelyn jälkeen paikansin kyseisen avaimen, ja olo oli kuin voittajalla ! Pääsin perille, kissat olivat onnellisia ja minä sain ruokaa. Onnellinen loppu kaikkien kannalta. Ja sillei.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.