Kai se oli liikaa vaadittu, etten olis, yksinäisyyteen kahlittu
Vanki, tässä muistojen vankityrmässä, yksin kuljen hangessa kylmässä
sä siellä, mä poissa, onnellinen loppu vain tarinoissa
kyynel valuu poskee ja sydämeen koskee
sydäntä särkee, pääkin halkee, onko kaikki luotu kestämään?
ne muistot ei katoo, mitä teen aina niin väärin et ei kelpaa?
ikävä sitä aikaa, ikävä sitä ihmistä♥
jos se ei tapa se todella hajottaa