IRC-Galleria

Syksyllä kirjoitettu, lähinnä tarkoitettu helpottamaan omaa oloa, luin juttuja siitä kuinka ihmisiä on pakotettu mielisairaaloihin ja kuinka se ei auttanut, pikemminkin päinvastoin. Muutenkin rasittavaa kun jotkut tahtovat että kaikki ovat samanlaisia, istuvat samaan muottiin. Ei se niin toimi, ei voi, ei saa. Eihän?

~Ei saa luottaa, meille sanottiin. Ei saa uskoa, meille sanottiin. Ei saa haaveilla, meille sanottiin.
Kaikki kiellettiin, tahdottiin tehdä meistä samanlaisia, tahdottiin puristaa kaikki samaan muottiin.
Tahdottiin ahdistaa nurkkaan, tahdottiin pakottaa muuttumaan.
Tahdottiin kahlita, riistää vapaus, riistää yksilöllisyys.
Näin on paras, näin teistä tulee onnellisia, sanottiin.
Kukaan ei uskonut, kukaan ei kuunnellut, kukaan ei tahtonut olla samanlainen.
Tahdottiin juosta vapaina, olla erilaisia, olla onnellisia.
Ei saatu tehdä niin, rangaistiin, hakattiin, kahlittiin kiinni.
Alistuttiin, unohdettiin itsemme, oltiin samanlaisia, muttei ikinä onnellisia.

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.