IRC-Galleria

Kullanvärinen lahjapaperi

Sain tämän ystävältäni, joka sai valita kahden asian väliltä. Minä sain myös valita samoin. Olen valinnut. Nyt on sinun vuorosi valita.

Tämä kertomus kertoo eräästä äidistä, joka moitti 5 vuotiasta tytärtään siitä, että tämä tuhlasi kokonaisen rullan kaunista, kallisarvoista kullanväristä lahjapaperia. Rahaa oli vähän ja äiti tuli entistä kiukkuisemmaksi, kun hän näki tyttärensä koristelevan paperilla rasian, jonka hän laittoi joulukuusen alle.

Seuraavana aamunna tyttö antoi askin äidilleen sanoen "tämä on sinulle äiti". Äiti tunsi itsensä
vaivautuneensa muistaessaan eilisen kiukkunsa tytölle. Hänen ärsyyntyi kuitenkin uudestaan tyttärelleen avatessaan paketin ja huomatessaan sisällä olevan rasian tyhjäksi. Harmistuneena hän sanoi tyttärelleen; "Etkö tiedä, nuori nainen, että kun annetaan lahja jollekin, paketissa täytyy olla jotakin?" Tytölle tuli kyyneleet silmiin, kun hän vastasi; "Mutta äiti, ei rasia ole tyhjä! Minä täytin sen kokonaan suudelmilla!"

Äiti murtui myös kyyneliin, polvistui tyttärensä eteen ja sulki hänet syliinsä ja pyysi anteeksi ajattelematonta kiukkuaan. Lyhyen ajan kuluttua tyttö kuoli tapaturmaisesti. Tarina kertoo, että äiti piti tätä tyttäreltään samaa rasiaa yöpöydällään koko loppuelämänsä ajan. Kun hänellä oli vastoinkäymisiä tai kun hän tunsi itsensä masentuneeksi, avasi hän rasian ja otti sieltä kuvitellun suudelman ja muisti tyttärensä rakkauden, jolla hän oli paketoinut suudelmat rasiaan. Todellakin ihmeellinen tunne, on tämä lahja meille, pieni rasia täynnä pyyteetöntä rakkautta ja suudelmia lapsiltamme, perheeltämme, ystäviltämme. Ei ole mitään arvokkaampaa täällä maan päällä kuin tämä.

Vaihtoehtoja on kaksi

1. Ole hyvä ja kopioi tämä päiväkirjaasi

tai

2. Ole niinkuin tämä ei koskettaisi sinua!

päässä soi....




AUTA MUA

vieraat on lähteneet
ja leikit on lopetettu
viis kynttilää sait puhaltaa
poskia kuumottaa
on apupyörät irrotettu
pienet jalat polkimille
vatsassa perhosia
kädet tärisee
ja isä kuulee kuiskauksen:

"auta mua, auta mua
mä en selviäkään tästä ilman sua
auta mua, auta mua
pidä kiinni"

sä koetit kestää paineet
ei kolkytvuotiaana
saa ylitöistä valittaa
"ennen oli miehet rautaa"
joku laulaa radiossa
sun täytyy nöyrtyä
ja nää viikot levätä
ei jalat kanna
ja vaimo kuulee kuiskauksen:

"auta mua, auta mua
mä en selviäkään tästä ilman sua
auta mua, auta mua
pidä kiinni"

on tukka harmaantunut
otsalla lämmin käsi
ei enää kiire minnekään
sä muistat apupyörät
muttet tunne tytärtäsi
aamuyöllä mietit
onko jumalaa
ja ehkä joku kuulee kuiskauksen:

"auta mua, auta mua
mä en selviäkään tästä ilman sua
auta mua, auta mua
pidä kiinni"

Pojan tulehdus levinnyt munuaisiin.... Ei siis vieläkään kotiin. Voi rakas kun tietäisi kuinka voi ihminen kaivata toista lähelleen. Taas yö yksin, J töissä ja pikku-J siis vielä hämeenlinnassa. Tekisin mitä vaan että paranee, ottaisin sen pöpön ennemmin itselleni. Olen niin niin surullinen, syli ihan tyhjä. Tää ikävä syö kaiken, ei jää kun tyhjää ennenkuin oot taas mun sylissä, äidin oma pieni enkeli, aurinkoni, mun maailmani!!

Poika on sairaalassa... mies yövuorossa. ja minä kotona. oon niin yksin, ja on niin ikävä. kaipaan pikkumiestä mun syliin enemmän ku mitään muuta.

Joko olen irc-galleriassa kaverilistallasi?
Jos olen, niin haluaisitko ilmoittaa siitä minulle?
Katso kuinka monen kaverilistalla olet.

Kun olet lukenut tämän, niin lisääthän omaan blogiisi.

Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.) miten tapasimme? Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä? Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :)
Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan!