Mun rakas rakas pappani kuoli viime keskiviikkona... Siitä lähtien oon ollut tällanen epäsosiaalinen ja "ilmeetön". Ne jotka ei tiedä asiasta, kelaa varmaan että oon muuttunu tylsäks ja tylyks... Mut eipä oo niin. Mulla vaan on koko ajan paha olo :( En tiennyt että läheisen kuolema sattuu näin paljon vaiks se ihminen oiskin jo vanha. Pappa oli hirmuisen läheinen, mutta myös vanha... En silti osannut odottaa kuolemaa, koska se oli niin hyvässä kunnossa.
Useimmiten on vieläpä epätodellinen olo. Ei voi uskoa, että tapahtunut on totta. Ei voi uskoa, ettei oikeasti näe sitä ihmistä enää. Pappa asui 18 vuotta mun naapurissani, joten nähtiin päivittäin. Ja nyt ei enää... Kai tää epäusko on joku ihmisen suojelumekanismi... Jos sitä koko ajan tajuais asian, ei kai pystyis elämään eteenpäin. Nyt se todellisuus iskee vaan aina välillä. Silloin tosin hirveän kipeästi :(
Eilen näin papan viimeisen kerran. Se näytti niin pieneltä. Kuin vahanukke. Tietysti tiesin, ettei pappa enää ole siinä oikeasti. Se oli pelkkä kuori. Mietinkin nyt jatkuvasti, että missä se on. Pakko sen on jossain olla, ei sellanen ihminen vain katoa.
On vaan niin hirveä ikävä :(
Uusimmat blogimerkinnät
- Haastetta taas... 22.11.
- Sateinen aamu 03.10.
- taas haaste 29.09.
- haaste kitizalta... 18.09.
- haaste 26.06.
- Barcelonaan !!! 13.05.
- jumissa 26.04.
- Tukossa 20.03.
- valvottajat 15.03.
- Surullinen 07.03.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2006 (10)
- ▶ marraskuu 2006 (1)
- ▶ lokakuu 2006 (1)
- ▶ syyskuu 2006 (2)
- ▶ kesäkuu 2006 (1)
- ▶ toukokuu 2006 (1)
- ▶ huhtikuu 2006 (1)
- ▶ maaliskuu 2006 (3)
Blogimerkintä
« Uudempi
-
Vanhempi »