Isken käteni peilin läpi tuntematta tuskaa.
Puren huuliani ja pidättelen kyyneleitä.
Ei kukaan huomaa.
Ei kukaan huomaa mitään eroa.
Ei nyt, ei huomenna.
Mitä sen on sitten väliä?
Miksi vaivautua muuttumaan?
Kerään peilin palasia lattialta.
Ne ovat kuin särkyneen sydämen sirpaleita.
Muodostavat rikkonaisen kuvan.
Mosaiikkikasvot paljastavat lasiset silmät,
katkerasti hymyilevät huulet.
Tyhjyyden kasvoilla.
Ei kukaan huomaa.
Uusimmat blogimerkinnät
- Sanat 12.01.
- Kylmät varpaat 24.11.
- Sinulle kuulun 02.09.
- Valhetta 21.08.
- Sinulle 27.02.
- Minun tieni 26.10.
- Saippuakuplat 05.09.
- Syksy 12.08.
- Kuumuus 07.07.
- Liian kaukana 26.06.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2013 (1)
- ▶ 2012 (4)
- ▶ 2011 (9)
- ▶ 2010 (9)
-
▼
2009 (111)
- ▶ joulukuu 2009 (1)
- ▶ lokakuu 2009 (3)
- ▶ syyskuu 2009 (8)
- ▶ kesäkuu 2009 (2)
- ▶ toukokuu 2009 (1)
- ▶ huhtikuu 2009 (14)
- ▶ maaliskuu 2009 (44)
- ▶ helmikuu 2009 (33)
- ▶ tammikuu 2009 (5)
- ▶ 2008 (9)