IRC-Galleria

Too many words
Too many words echoing in my head
The words I should say to you
Should I say them? Can you handle it?
Would you believe and listen?

Too many letters
Too many letters in your name
I wanÂ’t to spell them over and over again
Lock them deep inside my heart
Those lovely letters
Would you answer to my call if I say your name?

Why did it end up like this?
When i began to dream about your lips?
When I began to be a purden to you?
Now you donÂ’t even see me
Would you believe me, just this once?

Too many heartaches
So many heartaches I have endured, just for you
ThereÂ’s no more shreds to pick up
No more shreds of my broken heart
Is it there anymore?
Can I hear my heart beating anymore?


Ei,ei minua masenna,mutta tuon runon(tai no ei se ole runo,olkoon vaikka teksti)kirjoittamisen aikana haikeus vaivasi.Mitä minä olen edes elämälläni tehnyt?Haikaillut koko opiskeluaikani saman pojan perään,joka ei edes välittänyt minusta.Eipä siitäkään muuta saanut kuin särkyneen sydämen ja iltaiset itkut(jos tunnette niin tiedätte)Monta kertaa olen sanonut "nyt se loppu,enää en välitä".paskat,välitän vieläkin.Olenkohan jonkinlainen masokisti,joka kipua saatuaan vain ryömii anomaan lisää?
Koulu loppui,lukio loppui ja lauantaina ovat ylioppilasjuhlani.Pelottaa ja jännittää,olo on kaikkea muuta kuin kaunis.Olen pinnallinen,sanoisipa joku edes kerran minua kauniiksi.Sanovathan sukulaiset,mutta he ovat puolueellisia.
Kaikesta tästä aikaisemmasta valituksesta huolimatta on minulla jotain muutakin.Olen rakastunut.En ehkä ymmärtänyt sitä aikaisemmin,mutta olen.Miksi muuten julkiset.ne ihan pienet hellyydenhetket saavat olon tuntumaan niin onnelliselta?Taisi olla ensimmäinen kerta kun itkin onnesta sinä yönä.Tuntuu,että tässäkin maailmassa on joku,joka voi minua rakastaa.ja jota voin rakastaa takaisin(Olen ollut kamala paskiainen niille,jotka minua rakastivat.Pyydän sitä anteeksi)
Mutta sinä,tiedät kyllä kuka.
Rakastan sinua