IRC-Galleria

Julistettuani jo absoluuttisen totuuden, en ole varma laisinkaan, lieneekö minulla enää mitään todella arvokasta sanottavaa.

Päässäni soi lauseita:
(Without the threat of death there's no reason to live at all)

Vaan havittelenko varmaa kuolemaa, vaiko varmaa elämää? Tietämättäni siis. Varmaa elämää? Yhtäkuin vakaata? Hah hah. Mitäpä minä sillä, taloudellinen vakaus ei koskaan olisi pahitteeksi, mutta sehän nyt hoituu kuin ittestään, koskapa minusta tulee lottomiljonääri! En ole lotonnut tosin aikoihin, mutta sehän ei hidasta. Kuolema taas taitaa olla ainoa varma asia elämässä. Tai eihän sekään ihan varmaa, entäs jos teet rikoksen ja joudutkin kuolemaantuomittuna jonkin tahon koekaniiniksi ja elätkin vahingossa vielä 400 vuotta, koska sinua pidetään elossa jollain keinolla et nähtäisiin jonkin asian pitkäkestoisen käytön vaikutukset! Ajatelkaapa sitä, hyvät ihmisystävät.
Itsehän olen kylläkin eläinten ystävä enkä ihmisten.

Onneksi ei voi olla ihan varma mistään. Kohti suurta tuntematonta siis.