IRC-Galleria

"En tiedä miksi ihmisiksi
suosiolla jaksan olla
viikon korkeintaan
sitten ote lipeää,
tekee kipeää
En tiedä enempää
mihin suuntaan meen

Sydäntäni kuunnella mun täytyisi jo enemmän,
itseäni kuluttaisin silloin ehkä vähemmän
Kun näkee mikä on oikea, mikä väärä
Mikä on se mun päämäärä

En silloin vaivu hetkiin hämärtyviin
enkä taivu, kirkkaasti nään vesiin syviin
Kun ne osaan erottaa,
itselleni terottaa
Tiedän mitä teen,
kun näen tilanteen

Ei saa luovuttaa,
parempaa täytyy mennä hakemaan
Huomista ja mitä tuomista on sillä mukanaan

Elämä on kaunista kuin talo täynnä rakkautta,
joka heti purkutuomioita käy oottamaan
Elämä on kaunista kuin piikkilankaa rullalla,
heti kehdon reunaa vasten auki se kiskaistaan

Peili sirpaleina, raamit kaulassa me siitä selvitään
Kevyesti kukaan ei voi kantaa sydäntään

Koko kulmakunta
näkee unta tekemättömistä töistä,
ihmeentekijöistä jotka tekis ne
Niin nukkuu väki,
joka näki miten mulla menee
mut ne silmät ummistaa

On aika yksin
silloin selityksin,
kun se iskee kohdalle, vyön alle
Ei silloin jaksa
eikä kukaan maksa laskua
ja pudotus on vapaata"