IRC-Galleria

Harvinaisen ..ska olo. On koko päivä menny taas ihan seinille. Heräsin taas aamuun kun
en meinannu saaha henkee, tyyny kyynelistä märkänä. Tuntuu, että lähtee järki tai pettää
pumppu tästä ikävästä. Tästähän on tulossa jo melkein normaalia meikäläiselle...

Ahdistaa ja itkettää...

Siitä on nyt tasan kuukausi, kun rakkaani, elämäni valo päätti jättää tämän maailman ja
siirtyä ajasta iäisyyteen tanssimaan enkelten kanssa.. Elämäni pisin kuukausi...
Kaikki muistuttaa kaikesta, hyvässä ja pahassa... Jotkut äänetkin saa säikkymään,
toiset taas voimaan pahoin, jotkut itkemään hysteerisesti tai nauramaan katketakseen.

Ei kiinnosta mikään. Ei tee mieli syödä. Ei tee mieli nukkua. Jo pelkästään sängystä nousemiseen
joutuu joka aamu oikein keksimällä keksimään jonkun syyn. Kun sais vaan hautautua peiton alle
piiloon pahaa maailmaa...
Oon koko kuukauden, joka päivä, toistellut mielessäni lausetta; "Ei tän elämän näin pitäny mennä..."
Kaikki vaan hokee, että "kyllä aika parantaa haavat".. Ja ketut, ei tää kyllä ainakaan nyt oo yhtään
sen helpompaa, ku kuukaus sittenkään. Ei tätä voi edes kuvitella, jos ei tätä oo ite kokenu.
Ei juma...ta! Ei palaa tämä tyttö enää ikinä entiselleen...


"Pidän kii tästä kaikesta, ettei kyyneleet katoa.
Mä pidän kii susta kovaa, mä pidän kii liian kovaa..."

"Tyhjyys vierellä niin hiljaa huutaa
Kylmyys sisällä vain vaeltaa
"Älä tee sitä" huudan, herään
Ja pyyhin kasvoni kostean
Ja vaivun jälleen siihen tilaan
Josta kukaan ei saa koskaan herättää

Et tahdo peittää enää mitään
Nyt nämä jäljet paljastan
Jotka pinnalta haihtui
Joita sisälläni ikuisesti kannan
Mut mikään muu ei merkkaa mitään
Muu kuin se että sun kanssasi jakaa sain
Oman ainoon elämäni päivät
Ja niitä ei voi pois ottaa

Olit itseesi täydellinen
Teit mulle kaiken mut miksi
Olit aina lämmin ja onnellinen
Vaikka kaikki oli rikki?

Monta täydellistä hetkeä sain
Monta kirkasta tähteä näin
Nyt sä olet yksi niistä
Ja sua aina katselen
Oletko sinä tuo kirkkain
Joka minulle hymyilee?"

"...Vielki melkein kuulen hyvää yötä mulle kuiskaavan
äänesi ja sen kai ikuisesti tulen muistamaan..."

"Kuin eilisen mä muistan sen, tuon tuokion,
se ohitse jo on, mut muistoissain se jatkuu aina vain,
sen kauneudesta haavan silloin sain

Vaik' kaikki muu mun onnistuiskin ehkä unohtaa,
mä sua muistoistani pois en saa
Vaik' arkisina päivät jatkavatkin kulkuaan,
mä sua muistoistani pois en saa

Sut todeks taas saa muuttumaan tai
pettää silmiäni valollaan nää tunnit toukokuun..."

"Joskus tuntuu siltä
kuin se olis ollut unta vaan,
ettei mitään oikeasti tapahtunutkaan.

Niin kuin se olis ollut pahaa unta vaan,
joka illan tullen väistyy,
jonka saa unohtaa.
Tai leikkiä vain,
jonka voi lopettaa kun haluaa.

Sä tahdoit nähdä hiukan muita enemmän,
päästä pidemmälle ja syvemmälle,
niin että tietäisit aina paremmin kuin muut.

Ja melkein uskoin minäkin,
siivet saat kantamaan.
Nouset taivaalle silloin,
etkä palaa milloinkaan.

Ja nyt kun olet poissa tänne jäivät ne,
jotka pelkäsivät silloin kun sinä et.
Ehkä sittenkin tiesit paremmin kuin muut.

Melkein uskoin minäkin,
siivet saat kantamaan.
Nouset taivaalle silloin,
etkä palaa milloinkaan."

Muistin tänään niin ihanan jutun, kun kuuntelin musiikkia,
että itkin sekä ilosta että surusta yhtä aikaa...

Kun ensimmäista kertaa rakkaani kanssa tanssittiin,
pienen 28 neliöisen yksiöni olohuoneessa tuikkujen ja
kynttilöiden loisteessa eräänä talvi-iltana... <3


"Kun tunnen kosketuksen hennon ihollain,
on läheisyytes silloin koko maailmain.
Koko yön mä tahtoisin sua pitää näin,
lähekkäin, kun tanssitaan.
Niin tuntuu hyvältä ja oikealta tää,
kun hiljaa rintaani vasten painat pään.
Sua tahdon nyt ja aina pitää näin,
lähekkäin, kun tanssitaan.
Kun tanssitaan,
yhteinen on pieni askel jokainen.
Tähdet, taivas ja maa katoaa,
kun tanssitaan.
Niin kaunis oot,
sua katsoin ihaillen,
kun istuit muiden kanssa nauraen.
Hiljaa toivoin, että vielä sua voisin pitää näin,
lähekkäin, kun tanssitaan.
Nyt sanat turhaa ovat kaikki,
tiedän sen, vaan sittenkin sulle kerron kuiskaten;
sua tahdon nyt ja aina pitää näin,
lähekkäin, kun tanssitaan.
Kun tanssitaan,
yhteinen on pieni askel jokainen.
Tähdet, taivas ja maa katoaa,
kun tanssitaan."

Niin lähti rakkaani tuo kaunis ja nuori jättäen vain murtuneet unelmat,
sydämen hauraan siruiksi särkyneen ja muistot nuo niin katkeransuloiset.
Olit minulle se puuttuva palapelin pala, jota en koskaan voinut tai edes osannut kuvitella löytäväni ja jota en koskaan voi enkä halua unohtaa... Kanssasi olin kokonainen, onnellinen, nyt vain kuin pystyyn kuihtunut, painajaisessa, raahaudun läpi päivien...
Ehkä joskus ymmärrän mikä tässä maailmassa niin kamalaa oli, että täältä piti niin äkkiä, yllättäen ja rajusti pois lentää. Unessani, toivon, kerran vastauksen kerrot...
Kiitos, että sain olla sinun edes hetken aikaa... <3


"Mulla on niin kamalan kylmä ilman sua,
Niin kylmä ettei sillä ole määrää
Ja mulla on niin kamalan kylmä ilman sua
Teinkö jotain väärää?
Mulla on niin kylmä ilman sua

Mulla on niin kivinen tie ilman sua,
Auki haavat sielusta se hiertää
Enkä siltä ulos pääse ilman sua,
Ympyrää se kiertää
Kivinen on tieni ilman sua

Mulla on niin syvä vesi ilman sua,
Virrat tummat minua ne ohjaa
Liian pahoja on sen pyörteet ilman sua,
Ei jalat ota pohjaan
Syvä on se vesi ilman sua

Mulla on niin iso ikävä sua,
Sade kylmä sisälleni hakkaa
Ja mulla on niin iso ikävä sua,
Muu olemasta lakkaa
Ikävä on mulla ilman sua

Eikä mulla ole mitään ilman sua..."

Tyttö: Mikä on vialla?
Poika: Pidän hänestä niin paljon...
Tyttö: Puhu hänelle!
Poika: Enpä tiedä, hän ei edes pidä minusta.
Tyttö: Älä sano noin. Olet uskomaton.
Poika: Haluan vain hänen tietävän kuinka tunnen.
Tyttö: Sitten kerro hänelle.
Poika: Minäkö?
Tyttö: Odotas, kenestä sinä pidät?
Poika: Hän ei pidä minusta...
Tyttö: Kuinka sinä voit tietää sen?
Poika: Minä vain voin.
Tyttö: No kerro hänelle.
Poika: Mitä minun pitäisi sanoa?
Tyttö: Kerro hänelle miten paljon hänestä tykkäät!
Poika: Minä kerron sen päivittäin.
Tyttö: Mitä sinä tarkoitat?
Poika: Olen aina hänen kanssaan. Rakastan häntä.
Tyttö: Tiedän mitä tunnet. Minulla on sama ongelma. Mutta hän ei ikinä tykkäisi minusta.
Poika: Voi, hänkään ei tykkää minusta.
Tyttö: Kyllä tykkää.
Poika: Mistä sinä tiedät...?
Tyttö: Kuka sinusta nyt ei tykkäisi?
Poika: Sinä.
Tyttö: Olet väärässä, rakastan sinua.
Poika: Rakastan sinua myös.
Tyttö: Joten aiotko mennä puhumaan hänelle?
Poika: Juurihan minä puhuin.
Koska luit tämän viestin, sinä saat perjantaina suudelman elämäsi rakkaudelta.
ÄLÄ RIKO KETJUA!!
Ihastuksesi pyytää sinua ulos.
Huominen tulee olemaan elämäsi paras päivä.
Kuitenkin, jos et kopio tätä päiväkirjaasi sinun elämäsi on tuhoon tuomittu rakkauden puolesta.

Nii ne vuodet vaan vierii... Nyt olis jo 21 mittarissa =)
Vanha mummo... :/ XD