IRC-Galleria

Harvinaisen ..ska olo. On koko päivä menny taas ihan seinille. Heräsin taas aamuun kun
en meinannu saaha henkee, tyyny kyynelistä märkänä. Tuntuu, että lähtee järki tai pettää
pumppu tästä ikävästä. Tästähän on tulossa jo melkein normaalia meikäläiselle...

Ahdistaa ja itkettää...

Siitä on nyt tasan kuukausi, kun rakkaani, elämäni valo päätti jättää tämän maailman ja
siirtyä ajasta iäisyyteen tanssimaan enkelten kanssa.. Elämäni pisin kuukausi...
Kaikki muistuttaa kaikesta, hyvässä ja pahassa... Jotkut äänetkin saa säikkymään,
toiset taas voimaan pahoin, jotkut itkemään hysteerisesti tai nauramaan katketakseen.

Ei kiinnosta mikään. Ei tee mieli syödä. Ei tee mieli nukkua. Jo pelkästään sängystä nousemiseen
joutuu joka aamu oikein keksimällä keksimään jonkun syyn. Kun sais vaan hautautua peiton alle
piiloon pahaa maailmaa...
Oon koko kuukauden, joka päivä, toistellut mielessäni lausetta; "Ei tän elämän näin pitäny mennä..."
Kaikki vaan hokee, että "kyllä aika parantaa haavat".. Ja ketut, ei tää kyllä ainakaan nyt oo yhtään
sen helpompaa, ku kuukaus sittenkään. Ei tätä voi edes kuvitella, jos ei tätä oo ite kokenu.
Ei juma...ta! Ei palaa tämä tyttö enää ikinä entiselleen...


"Pidän kii tästä kaikesta, ettei kyyneleet katoa.
Mä pidän kii susta kovaa, mä pidän kii liian kovaa..."