IRC-Galleria

Pieni oli sairastellut jonkin aikaan, viime aikoina tuli yllättävän usein kipeäksi ja lopetti syömisen, laihtui ja alkoi puremaan.

Mietein lääkärillä käyntiä, mutta kunto koheni aina kun ajattelin sinne soittavani.

Asiat alkoi kuitenkin meneen parempaan suuntaan, poika söi taas ja sai elivoimaa...

Eilen kuitenkaan yogi-boi ei enään herännyt.

Mun pää on ihan sekasin, mun tunteet tulvii yli ja tuntuu pahalta.
Mun keho on ihan sekasin ja mulla on paha olo.

ON TODELLA RASKASTA

ylläpitää taloutta lähes kokonaan itse, varsinkin kun kanssaihmisille ei niinkään suurta merkitytä ole onko lattialla roskia tai onko kämppä muuten vain mullin mallin.

Ei minusta ole hauskaa mainita asioista eikä minua pahemmin hauskuuta se niin sanottu hitleröinti.

MINÄ VIHAAN SIIVOAMISTA

Lisäksi on tullut huomattua ettei minusta riitä kaikille ihmisille juuri sitä mitä he juuri silloin haluavat.
MINÄKIN SAAN ISTUA YKSIN HUONEESSANI JA OLLA VÄLITTÄMÄTTÄ YHTÄÄN MISTÄÄN JOS MINUSTA SILTÄ TUNTUU.

Ei se ole teidän syy suuttua jos nyt en jaksa jakaa itseäni.

Lisäksi en jaksa aina ymmärtää ja rakastaa muita, en todella.

Joskus olisi kivaa myös se että muut panostaisivat minun huomioimiseeni. Jos joskus vaikka tulisi halaamaan tai sanomaan hei olet ihana vaikka en olisi itseäni mitenkään tuonut esille.

minäkin haluan huomiota vaikken sitä ääneen sanokkaan.
Tuntuu tosin siltä että tanssin muiden pillien tahdissa....

Ehkä kuvittelen itselleni liikaa vastuuta ja sitten stressaan siitä kun en pystyy ylläpitämään sitä kaikkea mitä se vastuu tua.

Äiti mie todella arvostan sua ♥

Olen tänään taas saanut todistaa sellaista tyhmyttää mitä ei aina uskois et sikiäis näinkin sivistyneen kansan keskuudessa.

Sanoinko sivistynyt, tarvii varmaa miettiä mitä päästää suustaan.

On paljon asioita joita olisi hauska tehdä ja asioita joita haluaisin saada tehdyksi.

Sen sijaan että tekisin mitään istun tekemättä mitään ja tylsistyn. Ärtyynnyn tylsistyessäni ja siten siitä kärsii sitten kaikki muutkin.

Olen oikeasti itse laiskuus kun en saa aikaseksi tehtyä edes asioita jotka ovat minusta hauskoja.
Aikaa mulla olisi vaikka mihin silti tuhlaan sen kaiken tähän olemattomana olemiseen.

Haluan kaikessa heti päämäärään.

Sekin on pahe. Miksi en voi osata ottaa hauskuutta irti myös niistä vaiheista joilla pääsen päämäärään.

Äkkipikainen, kärsimätön, aikaansaamaton, laiska...

Minä koen sen todella oudoksi ja samalla huvittavaksi ja toisinaan se tekee minut surulliseksi ja välillä ihan kiukuttaa.

En tunne itseäni mukavaksi niissä vaatteissa joita oikeasti haluaisin käyttää. Siinä on joku pahasti vialla.
Eikö tyyli pitäisi rakentua juuri siitä mistä tykkää ja kokee sen olevan se "ur thing"

THEN WHY!!!

Äh...
Ja sit viel ku taas tuli kauheasti menoja jotka vaativat paljon rahaa joten tatska aika siirtyy jälleen....

JA miksi tässä käy aina niin että koulusta antavat kaikki isoimmat hommat aina päällekkäin niin että kaiken tekemisessä tulee varmasti kiire eikä kerkeä keskittymään niistä yhteekään oikein kunnolla.

poistun pyyhkimään surkua puseroon.