IRC-Galleria

Turhautuminen on merkki siitä, ettei ole tyytyväinen tämänhetkiseen.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Huoneen lattia on kylmä,
seinät latistavat ahdistuksen rajoille.
Kuvani heijastuu peiliin, josta näkee sen mitä ei saa.
Näen kuinka auringon hennot sääteet nuolevat lasin haurasta pintaa
Ikkunasta ei tule valoa.
Pisarat leikittelevät poskillani, huulillani, leuallani.
Minulla on kylmä.
Sisälläni tuulee, painan pääni polviini.
Ja yritän unohtaa sen, mitä minun piti muistaa.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Why does it hurt to believe your own lies...

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Sleep 'till you find forgiveness....night~

Mi tein jotai katastrofaalista..................Mi vaihoin nikkini, nysse on helpompi...Kai....emt.




Oli mul muutki asiaa...... mulla ei tod ol inspii siihen ficcii et sitä on turha venttaa piitkiiin aikoihin
[puhun ihako joku oikeesti ees lukis sitä xxx'DDDD]


JA NIILLE JOTKA OIKEESTI MESSATTAA MULLE, ni tiedoks,
sain puhelimen takas sielt ankkalammen pohjalta x33 ja ihan ehjänä.....

You know...

When I feel depressed.....I smile...

When i'm feeling neutral...I may laugh...and I will laugh...

When i'm happy..... I cry...



And....when i'm feeling WACKO..... I do all those things et the same time.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

when I saay goo~od ni~iight and give a good night kiss, It's a promise to see you tomorrow again

SE pyörii,raastaa,vihloo....

.:se ei jätä rauhaan:.


♥♥♥ pyörii pyörimistään ♥♥♥


[yami no aaamee~]


mutta silti sitä niin rakastan.


♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

watching as the blade cut bleeding RED

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

we could all say that this "obsession" is like a ending poetry, the famous last words...or something like that........... my personal 'preach' [leak] just before shutting down, before REDlight.....

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

unosia kaikille ♥
















[ YAMI NO AAAMEEE~ ♥♥♥ ]

As we walk, you take my hand.
I flinch.... you glare at me...

oh, how it hurts to be beside you.
To see those eyes glair straight to my wounded soul.

Why can I not let you go...

Why can you not let me leave...

I take your hand, like nothings ever happened. put on a smile, sorrow hiding under it....

.: JUST keep WALKING :.


¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤


"miksei tää nyt mee!!!!" 'I can't continue like this' "miksei tästä nyt tule mitään"


. : I lost my inspiration : .


¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

nihgt~y niiight *syremmiä*

*knok knok* ”Sisään.” Ovi avautui ja Naruto astui sisään. ” Päivää Tsunade-sama.” Naruto tervehti kohteliaasti kumartaen. ” Päivää.. ja te olette?” Tsunade kysyi hieman hämmentyneenä, katsahtaen samalla edessään seisovasta naisesta lapseen, joka parhaansa mukaan yritti piilotella naisen hameen takana. ” Aivan, anteeksi, olen Ikami Naruko, tosin te varmasti tunnistatte minut paremmin nimellä Uzumaki Naruto.” Naruto sanoi ja virnisti tavanomaisen kettumaisesti. Tsunade jähmettyi, hän ei sanonut mitään, hän ei liikahtanut, hyvä jos edes hengitti. ”Mitääh!?” Tsunade lopulta rikkoi hiljaisuuden. ”Äitiih!” Yuiko oli ilmeisesti pelästynyt Tsunaden äkkinäistä huudahdusta ja oli alkanut itkemään. Naruto nosti Yuikon syliinsä, kasvot edelleen virneessä. ”Varo verenpainetta baa-chan” Naruto sanoi, virne muuttui lämpimäksi hymyksi. Tsunaden silmät alkoivat vetistämään, pian hän olikin jo kyyneleissä. Naruto laski Yuikon takaisin lattialle, kiersi pöydän ja halasi Tsunadea, joka halasi häntä takaisin. ”Naruto, mitä, missä, miten, Naruto sinulla on nyt kyllä paljon selittämistä.” Tsunade sanoi. Naruto nyökkäsi ja siirtyi istumaan tuoliin Tsunaden pöydän toiselle puolelle. Yuiko kiipesi hänen syliinsä. ”Onnettomuuden jälkeen ollessani sairaalassa, minulle kerrottiin että mahdollisuudet selvitä olivat mitättömät. He myös antoivat minulle kaksi mahdollisuutta: Joko jään sairaalaan ja kuolen tai autan lääketiedettä tulevien tapausten varalle ja menen heidän mukanaan toiseen sairaalaan tutkittavaksi. Suostuin lähtemään heidän mukaansa. Pian sen jälkeen kun he olivat aloittaneet lääkityksen, minulla alkoi esiintyä jonkinlaisia persoonallisuus häiriöitä, saatoin äkillisesti muuttua erittäin aggressiiviseksi. Siksi he ilmeisemmin sulkivat minut suljetulle osastolle. Myöhemmin painoni alkoi kasvaa hurjaa vauhtia, vaikken mielestäni syönyt yhtään sen enempää ja kaiken kukkuraksi aloin saamaan aamupahoinvointia. Lääkärit kertoivat minulle että ainoa asia joka aiheuttaa hurjaa painon kasvua ja aamupahoinvointia on raskaus. Mutta eihän se olisi mahdollista, olinhan sentään miespuolinen, siispä he tekivät lisää testejä ja todettiin että todellakin olin raskaana. Jatkuvien persoonallisuus häiriöiden vuoksi minua ei voitu siirtää sairaalan puolelle, joten he lähettivät minut mielisairaalaan, raskaiden naisten osastolle. He eivät kuitenkaan antaneet sairaalaan minkäänlaisia tietoja, joten he alkoivat kutsua minua Narukoksi, koska he pitivät minua naisena vaikka tiesivät minun olevankin mies, olinhan sentään saamassa lapsen. En välittänyt asiasta niin kauan kun olin turvassa, niin kauan kun lapseni oli turvassa. Myöhemmin ilmeni että aikaisempi lääkitys olisi mahdollisesti vaikuttanut lapsen kehitykseen, ja pieni mahdollisuus että lapsi syntyisi kuolleena. Yuikon synnyttyä, tilanne alkoi käydä vieläkin mutkikkaammaksi. Mielisairaalassa potilaillahan ei saisi olla lapsia, enkä minä ollut valmis lähtemään. He uhkasivat lähettää Yuikon lastenkotiin, johon minä en suostunut. En halunnut että lapseni tulisi olemaan yksin, vain siksi koska minä en ollut kykenevä kasvattamaan häntä. Joten pyysin jos he voisivat ottaa yhteyttä Irukaan. Iruka ei aluksi uskonut mitä lääkärit olivat hänelle puhelimessa kertoneet, mutta kun hän näki minut. Hänen ilmeensä oli kutakuinkin samanlainen kuin sinulla (Naruto hymähti). Pyysin häntä pitämään huolta Yuikosta ja olla silti kertomatta kenellekään. Se oli syy miksi Iruka on piilotellut itseään nämä neljä vuotta. Iruka alkoi käydä säännöllisesti vierailemassa minua, ja myöhemmin kuulin että lääkärit olivat kertoneet että olin menehtynyt. Luulen että syynä oli se että he olivat kokeilleet laittomia aineita minuun ja aiheuttaneet mielensairautta. Suljettuaan minut mielisairaalaan, he kaiketi olettivat etten ikinä pääsisi ulos. Vuosiensaatossa kohtaukset vähenivät, kunnes katosivat kokonaan ja minut päästettiin ulos. Iruka suostui ottamaan minut hänen luokseen asumaan. Joten tässä sitä nyt sitten ollaan.” Naruton lopettaessa hiljaisuus palasi ja alkoi pian käydä kiusalliseksi. ”Joten. Mitä haluat nyt tehtävän?” Tsunade kysyi lopulta. ”Ajattelin jo että et kysyisi. Haluan että teet minulle uudet henkilöpaperit Ikami Naruko nimellä. En halua kenenkään muun tietävän minun olevan minä.” Tsunade nyökkäsi ymmärtävästi. ”Haluat siis aloittaa puhtaalta pohjalta.” Tsunaden kysymys oli enemmänkin toteamus kuin kysymys. ”Niin” Naruto vastasi. ”Hyvä on, teen sinulle uudet paperit ja määrään sinut asumaan Irukan luokse. Voit nyt mennä. Nähdään huomenna kun tulet noutamaan paperisi.” ”KIITOS!” Naruto ponnahti ylös ja juoksi halaamaan Tsunadea. Tsunade antoi suukon Naruton otsalle. He sanoivat hyvästit. Naruto lähti hyvillä mielin.

chapter two end

um..siis niille jotka eivät ymmärrä... lääkkeet aiheuttavat kyuubin ja raskauden... lapsi syntyy leikkauksella.... seuraavassa saattaa kestää ,___,

"puhe" 'ajatus' .:flashbackku:. naruto+muut (c) kishi~


”Tässä henkilökohtainen omaisuutesi, olet vapaa lähtemään” viileä ääni sanoi tiskin takaa. Blondi katsahti äänen suuntaan, nyökkäsi ja otti vastaan pienen laatikon. Laatikko ei ollut painava, sillä eihän hänellä ollut paljoakaan omaisuutta. Neljä vuotta, neljä pitkää vuotta hän oli ollut suljettuna, vaan ei enää, nyt, hän oli vapaa. Auringon valo tuntui lumoavalta kasvoja vasten ja tuulen puuska, joka puhalsi blondit suortuvat pois hänen kauniilta, lemmikinsinisiltä silmiltään. Hän katsahti käsissään olevaan laatikkoon. Laatikon kannessa oli pieni valkoinen lappu, jossa luki mustalla tussilla ’ Ikami Naruko’. Naruko, sen nimen henkilökunta oli antanut hänelle. Hän tuijotti laatikkoa vielä hetken ennen kuin avasi sen. Laatikon sisällä ei ollut paljoa, mutta se vähäkin, mitä siellä oli, merkitsi hänelle koko elämän. Hän otti pienen ketjun josta roikkui aivan tikkarin muotoinen puna-valkoinen riipus.

.:”Se olkoon merkki siitä että rakastan sinua ja vain sinua, nyt ja ikuisesti”. Sen sanottuaan poika suuteli hennosti vaalean pojan otsaa. ”Kiitos”. Kuului pojan vastaus, hänen nojautuessaan suudelmaan.:.

”Sasuke…” Naruto kuiskasi tuuleen ja tunsi kuinka kyyneleet vierivät poskille. Naruto oli suljettu mielisairaalaan. Syytä ei varsinaisesti hänelle kerrottu. Neljä vuotta, ja nyt hän olisi vapaa lähtemään noin vain, syytä ei tälläkään kertaa kerrottu. Naruto katsahti jälleen laatikkoon, siellä oli taiteltu paperi. Hän otti paperin ja taitteli sen auki. Se oli syntymätodistus, nimellä ’ Uchiha Yuiko’ ja ’ Ikami Naruko’. Naruto painoi paperin rintaansa vasten ja sulki silmänsä, kuvat välähtelivät hänen silmiensä edessä.

.:”Äiti.. koska pääset täältä ja tulet leikkimään Yuikon kanssa?”. Pieni tyttö kysyi, kyyneleet silmäkulmissaan. ”Yuiko kulta, äiti ei tiedä, ei todellakaan tiedä” Vaaleahiuksinen hahmo sanoi ja nosti pienen tytön syliinsä. ”Yuiko siihen asti kunnes äiti pääsee täältä pois, leiki sinä Iruka-sedän kanssa.”. Tyttö nyökkäsi ja juoksi ruskeahiuksisen miehen luo, joka hymyili hieman haikeasti, katsoessaan kun Narukoa talutettiin pois vierailuhuoneesta.:.

”ÄITII!”. Naruto havahtui ja nosti katseensa, nähdäkseen pienen mustatukkaisen tytön juoksevan häntä kohti. ”Yuiko!”. Naruto huusi ja levitti kätensä. Tyttö juoksi suoraan hänen syliinsä. Hän nosti tytön ylös, suuteli tämän otsaa ja halasi vielä tiukemmin. Avattuaan silmänsä, Naruto huomasi Irukan, joka nojasi autoonsa muutaman metrin päässä. ”Sain soiton sairaalalta ja he pyysivät minua hakemaan sinut.” Sanoi iruka ” Kiitos Iruka, kiitos niin paljon kaikesta, kiitos siitä että olet huolehtinut Yuikosta, kiitos että olet pitänyt salaisuuden, etkä ole kertonut kellekään, minulla ei ole mitään annettavaa joten voin vain kiittää, kiitos.” Naruto sanoi ja antoi suukon Irukan nenälle. ”Mutta minulla olisi vielä yksi pyyntö, voinko viipyä teillä jonkin aikaa. Omaan asuntooni palaaminen nostaisi hirveän kohun, kun kerran kaikki luulevat kuolleeksi, enkä muutenkaan haluaisi mennä sinne takaisin.” Naruto kysyi. ”Totta kai, olet aina tervetullut meille.” Iruka vastasi hymyillen. Hän oli suorastaan onnellinen että Naruto tulisi heille asumaan. ”Itse asiassa, päätin jo että sinä tulisit asumaan meille, siirsin jo kaikki vaatteesi ja muuta tavarat vinttihuoneeseen, josta niin olet aina pitänyt.” Naruto hymyily. Kukaan konohassa ei tunnistaisi Narutoa, niin vuodet olivat häntä muuttaneet. Hänen hiuksensa olivat kasvaneet, nyt ne ylsivät yli puolenselän, hänen kasvoistaan oli kadonnut lapsenpyöreys, ja hänen vartalonsa oli menettänyt lihaksikkaan olemuksensa, sillä eihän mielisairaalassa kuntosalia ollut, pituutta tosin Naruto ei paljoa ollut kasvanut, mikä sai hänet näyttämään vielä enemmän naiselta. Ellei Iruka olisi tiennyt että hänen edessään seisoi mies, olisi hän luullut Narutoa naiseksi, etenkin kun hänellä oli oransinen hame yllään. Iruka katsahti vielä Naruton kasvoja ja huomasi. ”Naruto, mitä poskissasi olleille arville on tapahtunut?” Iruka kysyi hetken mietittyään. ”En itse asiassa tiedä, ne ovat vain kadonneet ajan myötä.” Naruto vastasi avatessaan auton ovea. ”Olen toisaalta helpottunut että ne ovat kadonneet” Naruto huokaisi. ”Miksi?” ” No nyt ihmisten on vaikeampi tunnistaa minua, varsinkin Sasuken, en todellakaan halua hänen tietävän että olen elossa.” ’ En voi ikinä paljastaa hänelle sitä tosiasiaa että olen synnyttänyt lapsen, vielä hänen lapsensa, hän vihaisi minua aivan varmasti, mikä satuttaisi minua vielä enemmän kuin se että hän ei edes tietäisi olemassaoloani, siksi hän ei koskaan tule tietämään Yuikoa omana lapsenaan’. Iruka huomasi Naruton vaivautuneisuuden, eikä aiheesta kysely auttaisi asiaa. ”No kenelle olet ajatellut kertovasi?” Iruka kysyi käynnistäessään auton. ”En aio kertoa kenellekään muulle kuin Tsunadelle, joka saa tehdä minulle uudet henkilöpaperit. Ja odotan tietenkin, ettet sinäkään kertoisi.” Naruto sanoi hieman huolissaan. ”En tietenkään jos et sinä niin tahdo.” Tunnelma autossa alkoi käydä kireäksi, eikä Iruka halunnut lisätä puita pesään, joten laittoi radion päälle. ” Äiti, ethän sinä enää mene sinne takaisin ja jätä Yuikoa yksin?” Yuiko kysyi äkkiä, hetken hiljaisuuden jälkeen. ”Voi kulta. En tietenkään, tästä lähtien tulen aina olemaan sinun kanssasi.” Naruto sanoi ja halasi tytärtään, joka tarrasi häneen kuin peläten hänen katoavan. ’Sinun ei enää ikinä tarvitse olla yksin, minä tulen aina olemaan kanssasi.’
Muutaman ajotunnin jälkeen he saapuivat Tsunaden toimistolle. Naruto nousi autosta, otti yuikon syliinsä ja jäi tuijottamaan edessään olevaa rakennusta. Rakennus oli korkea ja siinä oli ainakin 9 kerrosta. Eihän rakennus sinänsä ollut korkea, mutta kaupungin matalarakenteiseen olemukseen verrattuna rakennus oli korkea. Ylimmässä kerroksessa sijaitsi Tsunaden huone. Naruto oli juuri koputtamassa oveen kun se lennähti auki ja ulos marssi pitkä, tummahiuksinen mies. Mies törmäsi Narutoon niin että tämä horjahti ja kaatui lattialle. ”Äiti!” Yuiko huusi ja ryntäsi äitinsä luokse. ”Naruto oletko kunnossa?” Iruka kysyi ja auttoi Naruton ylös. Tummahiuksisella miehellä, joka osoittautui Sasukeksi, ei ollut aikomustakaan pysähtyä pyytelemään anteeksi, jokin kuitenkin sai hänet pysähtymään. Sasuke käännähti ympäri ja näki Irukan auttavan blondia naista jaloilleen. ’Naruto, sanoiko hän Naruto? Ei se ole mahdollista, tuohan on nainen, ja eihän Naruto...’ Naruto huomasi Sasuken jääneen tuijottamaan ja oli tietoinen myös siitä että Iruka oli juuri kutsunut häntä oikealla nimellään. Pelko kasvoi Naruton sisällä, hänen sydämensä hakkasi, mutta hänen oli pysyttävä rauhallisena. ”Etkö aio edes pyytää anteeksi töykeyttäsi.” Naruto tiuskaisi ja suoristi hamettaan. Sasuke hätkähti ulos transsista jossa oli hetken ollut ja palautti neutraalin ilmeen kasvoilleen. ”Anteeksi Neiti…” ”Naruko, Naruko Ikami” Naruto sanoi nopeasti, kääntäen katseensa takaisin hameeseensa. Sasuke nyökkäsi, muttei sanonut mitään, kukaan ei sanonut mitään, kunnes. ”Äiti, kuka tuo töykeä mies on?” Yuiko kysyi osoittaen sormellaan Sasukea, pitäen samalla toisella kädellä kiinni Naruton hameen helmasta. Naruto alkoi empiä ’Mitä minä nyt teen, en voi kertoa hänelle sen olevan Sasuke, en voi paljastaa tuntevani hänet’ ”Uchiha Sasuke” Sasuke sanoi siirtämättään katsettaan naisesta. ”Niin, Naruko tässä on Sasuke” Iruka sanoi hieman vaivautuneena. ”Hauska tavata Uchiha-san.” Naruto sanoi hymyillen ja kumarsi pienesti. ” Ja nyt jos sallitte, meillä on tapaaminen hogaken kanssa” Naruto sanoi ja lähti kävelemään edessään olevaan huoneeseen, Yuikon seuratessa aivan hänen takanaan. ”Sinun tulisi olla hieman varovaisempi.” Iruka sanoi hymyillen Sasukelle. ”Hnh… kuka hän edes on?” Kysyi Sasuke ja laittoi kädet taskuihinsa. ”Hän on pikkuserkkuni Naruko, joka on juuri muuttanut luokseni.” Iruka vastasi. ’kerron Narutolle myöhemmin.’ ”Hän muistuttaa kovasti Narutoa” Sasuke sanoi hieman haikeana. Iruka hätkähti huomatessaan Sasuken ilmeettömille kasvoille ilmestyneen surun ja ikävän. ”Niin.” Muuta Iruka ei osannut sanoa.

chapter one end


ehdotuksia otan vastaan... jossei haluu niin että kaikki lukee viestisi, ni voi meilata emily_strange@netti.fi
kysymyksiä saa toki kysyä... kirjotusvirheistä, pliis huomauttakaa....

tätä ei ole kirjoitettu vielä 2 chapia pidemmälle, kunnen keksi miten jatkan...

ja niin seuraavassa chapissä selvii miksi naruto oli mielisairaalassa....

ajattelin et jos kirjoittas galleria sasunaru fictionii.......

se olis tavallaa AU....Mperg,yaoi,M/M,angst...

mietin vaa et lukisko sitä kukaa....

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

JINKAKU RADIO 人格ラヂオ ♥

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

I hate school... really.. I hate it.....

There is only one thing that I like.... [FriendS]

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

vajoan, vajoan haaleaan kaukaisuuteen.
Tuuli puhaltaa säveliään, tanssivat vaahteran lehdet.
Meren raikas tuoksu, hellät laineet.

I'm HOmE

jos jossain olisi paikka, niin täällä....
Täällä voisin....

Here I could die happy.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥


"ichi"

"ni"

"san"

"yon"

"go"

"roku"
.

"yhdeksän"

.
.
.

"juuni"

"thirteen"
.
.

"twenty"
.
.

" kaksikymmentäyhdeksän"


fox, fox...
please, make my wish come true....

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

HyviÄ uNOsia to everyone ♥ [ and everything ]

SillY RabBit

<><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><>

"Mistakes will always be repeated" .: "Ayamachi ha kurikae sareru mono dakara" :.

[ I was too scared to say it, but Maybe I can say it now ]

<><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><>

終わり亡き悪夢のように巡る夜は明けて
透けて見える向こう側に僕は置き去り.... ,,> ^ <,,

<><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><>

JeDer tietävät WARUM.... NieMAND ei tiedä wiE....

<><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><>

I Wanna be your forGotTen PrinC[ess]

<><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><>

Gut nachT JedeЯ *HerZ*