IRC-Galleria

kuunteli pitkästä aikaa daunia. voi perkele stonermetalli on kivaa.
ei kaikki musiikki kuulostakkaa renttujen leivän etee tekemältä paskalta. se kuulostaa taidemuodolta. voi luoja kuinka tollanen musiikki tuo fiiliksiä. kuinka saattokaa ajatella, että musiikki olisiki semmonen muodolline arkinen juttu, joka on vaan rakennettu identiteettii semmoseks keräilynkohteeks tms tms?

tää kuulostaa nyt maallikolta silt,ä että oon pettäny koko musiikinluomakunnan..

oikeastaan voi selittää sen sillä, että olen kiltti, toisen tahdon toteuttaja, ja minun on vaikea havaita haluanko asioita oikeasti vai roikunko vain mieliksi perässä. ei, en ole halunut olla moneen vuoteen (ehkä kaikkien ikäväksi) mieliksi, pikemminkin hermokimpuksi, joka sanoo sitten kuukuasien päästä jos jokin risoi.. sanonpahan kuitenkin. se on jo semi-iso askel.

siksi suhde intresseiseihin on usein vaakalaudalla. epäilys ja huonoitsetunto "tykkäänkö mä tästä ihan oikeesti?"

.. mutta palkitsevaa on tuntea tunne: "no miksi? no vittu just siksi". tajuta että se juttu (tässä tapauksessa muukin ku musiikki) josta pitää on oikeasti oma, ei muilta edes poimittu vaan ihan henkilökohtaisesta kokemuksesta saatu.


elämäntarkoitus on yksilöllisyys ja lähden nukkuu onnellisena enkun tiivistelmän tehneenä. jee-e.