Valistusfilosofi Denis Diderot (1713-1784) esitti yli 200 vuotta sitten teatterista muutamia niin skeptisiä ja teräviä teesejä, että ne valaisevat vielä tämänkin tutkimuksen kysymyksenasetteluita ja ratkaisuyrityksiä:
1. Mikään ei tapahdu näyttämöllä täsmälleen samoin kuin luonnossa, ja kaikki näytelmät noudattavat tiettyä perussääntöjen järjestelmää.
2. Kaiken keinotekoisuuden keskellä myös näyttelijän työ on keinotekoista: rehellistä teeskentelyä.
3. Suuri näyttelijä on kylmä ja rauhallinen tarkkailija, hänen taiteensa perustuu ajattelu-kykyyn eikä tunneherkkyyteen.
4. Roolihahmo on mielikuva, ja sellaisena usein ihmistä suurempi. Tavoittaakseen sen näyttelijä rakentaa ympärilleen suuren marionetin, jonka sielu hän on.
5. Näyttelijän lahjakkuus perustuu kykyyn toistaa tunteen ulkoiset merkit.
6. Ja mitä meille itse asiassa merkitsee, tuntevatko näyttelijät vai eivät, niin kauan kuin me emme huomaa sitä.
7. Suuri näyttelijä on suurenmoinen sätky-nukke.
Uusimmat blogimerkinnät
- once upon a time there was a real prince... 14.01.
- my sin 31.07.
- ei aihettta 30.04.
- i can't say anymore 30.04.
- :') 14.03.
- muistokirjoitus 28.01.
- minä oon valmis sotimaan 22.01.
- black hole sun 18.01.
- oho 12.01.
- dear john, kari & dime 08.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (1)
- ▶ 2011 (9)
- ▶ 2010 (33)
-
▼
2009 (294)
- ▶ joulukuu 2009 (18)
- ▶ marraskuu 2009 (28)
- ▶ lokakuu 2009 (18)
- ▶ syyskuu 2009 (19)
- ▶ elokuu 2009 (7)
- ▶ heinäkuu 2009 (10)
- ▶ kesäkuu 2009 (18)
- ▶ toukokuu 2009 (16)
- ▶ huhtikuu 2009 (35)
- ▶ maaliskuu 2009 (40)
- ▶ helmikuu 2009 (34)
- ▶ tammikuu 2009 (51)
- ▶ 2008 (1076)
- ▶ 2007 (429)
- ▶ 2006 (60)
- ▶ 2005 (5)