IRC-Galleria

Jos joku ei vielä huomannu, mua vitutti eilen ja yhä edelleen. Yritin huuhtoa sen pois elokuvilla, mutta se kestää vain niin lyhyen ajan. Ehdin katsoa 3 elokuvaa ja tässä olisi niistä normaalia lyhyemmät arvostelut:

Land of the Dead: Hyvä zombie-leffa, muttei mitään parhaimmistoa. Siitä huolimatta katsomisen arvoinen omalaatuisten zombiensa ansiosta.
District 9: Yllättävän hyvä sci-fi leffa. Juoni on mukaansa tempaava, kuten myös toimintakohtauksetkin. Lisäksi Prauwneja on kiva katsella.
28 Days Later: Ei mikään perinteinen zombie-leffa, sillä zombeja siinä ei edes ole. Elokuva on kuvattu niin paskaisella kameralla, että tuntuu siltä kuin se olisi tehty 80-luvulla, mikä mun kohdalla on pelkkää plussaa. Plussaa tulee myös siitä, että lopussa ainoa kansa, joka selvisi epidemiasta, on suomalaiset (tai niin mä uskon).

Meen huomenna kaupunkiin ettimään jotain. En oo viel päättäny mitä, mut kyl mä tiedän sitten, kun löydän sen.
Jos Heli lukee tän niin olis kiva saada takaisin niitä tavaroita joita oon lainannu sulle... >8(

Okei, tulipahan sekin leffa katsottua ja mitä siitä voisi nyt sanoa. Hyvä leffa se oli, muttei todellakaan Miyazakin parhain teos. Visuaalisesti ja ideallisesti elokuva on erittäin näyttävä ja kekselijäs, mutta juoni on hieman... noh, omalaatuisen klisheinen. Yleensä pidän ihanan, ällöttävän, siirappisista ja kliseheisistä tarinoista, mutta tämä ei ole sellainen. Ponyo poikkeaa muista Studio Ghiblin rakkaustarinoista, sillä se yhdistää lähes kaikki olemassa olevat klisheet ja näin muodostaa jotain aivan uutta ja tuoretta.
Juonta on helppo seurata, sillä se on lähes olematon. Ponyo on vankina "pahan velho" Fujimoton merenalaisessa linnassa, jossa tämä harjoittaa kaikenlaisia taikoja palauttaakseen meren ja maan välille tasapainon. Pieni kala-protakonistimme päätyy ihmisten maailmaan, jossa hän juo Sosuken (meilkein Sasuke hehehe) verta puolittain vahingossa, minkä takia hänestä alkaa kehittyä ihminen. Tipahdettuaan maagiseen litkuun Ponyo saa pakenimeseen tarvittavat voimat. Hän palaa takaisin Sosuken luo, mikä aiheuttaa valtavan tulvan. Seuraavana aamuna Sosuke ja Ponyo menevät etsimään pienellä leluveneellä Lisaa, Sosuken äitiä, joka useiden muiden tavoin jäi tulvan saartamaski. Lisa löytyy lopulta meren alta Ponyon äidin kera ja paljastuu, että Ponyo on avain maailman tasapainon ylläpitämiseen. Ainoa tapa, miten se saadaan aikaan, on, jos joku rakastaa Ponyo koko sydämensä pohjasta ja totta kai Sosuke rakastaa Ponyota yli kaiken, vaikka hän onkin alkujaan kala.
Toisin sanoen kyseessä on rakkaustarina, jossa pyritään pelastamaan maailma. Siinä ei ole mitään ongelmaa, kuulostaa itse asiassa ihan hyvältä, mutta... miksi helvetissä hahmot, joiden välillä rakkauskiinnostus on, ovat 5-VUOTIAITA!?!?!? Tiedän, et sen pitäis olla söpöä ja kaikkee, mutta silti, se on niin väärin... think about all the possible hentai this movie has spawned... .____.' On second thought, DON'T.
Hahmojen ala-ikäisyydestä huolimatta, yksikään heistä ei ole hermoja raastavan ärsyttävä. Kaikki ovat aika tykättäviä, vaikkakin Ponyo käyttäytyy ajoittain kuin ADHD:ta pätevä apina, jonka häntä on sytytetty tuleen. Oma suosikkini on ehdottomasti Fujimoto. Hän omaa koko elokuvan mahtavimman äänen ja se on muutenkin huvittavan näköistä, kun hän liikkuu leijuu aluksensa kanssa vedessä. Fujimoto näyttää yllättävän paljon narkomaaniselta Kratos Auronin ja Ristyn lapselta :/ Yksi huvittavimmista puolista koko elokuvassa on se, että Ponyo myöntää kaikille vastaan tulijoille, että hän oli kala ja kaikki vastaavat aina tyyliin: "Vau! Sehän on upeaa!" tai "Ihanko totta? Hienoa". Itse jäädyttäisin tilanteessa pari minuuttia ennen kuin pyytäisin häntä toistamaan...
Kuitenkin, leffa oli erittäin hyvä ja nautin sen katsomisesta. Uskon, että olisin pitänyt tästä vieläkin enemmän, jos olisin hieman nuorempi, sillä Ponyo rantakalliolla on loistava lastenelokuva. Juonen puutteellisuudesta huolimatta se on ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Yksi asia, mikä jäi vaivaamaan on se, että Sosuken ja Ponyon välinen "rakkaus" perustuu siihen, että Ponyo sanoi kalana ollessaan "Ponyo tykkää Sosukesta". Jokseenkin mitätön perusta, mutta onhan se paljon terveempi kuin rakkaus, joka perustuu siihe, ettei toinen osapuoli tapa toista.

Muutama vuosi sitten yritin katsoa leffaa, jota nimitettiin hyväksi kauhukomediaksi, mutta epäonnistuin, sillä se oli saatanan tylsä. Katsottuani ensimmäiset 25 min totesin, että siinä ei ollut mitään pelottavaa eikä todellakaan mitään HAUSKAA. Ja ne britti-aksentit vitutti niin vaan helvetisti, että ARGH!!! Nyt, kun olen katsonut kyseisen leffan uudestaan kauhuleffoista kokeneempana henkilönä, voin sanoa, että olin pahasti väärässä.
Kun puhutaan zombi-leffoista, rehellisesti sanottuna yli 90% kyseisen genren leffoista on täyttä paskaa. Toisin sanoen, lähes mikä tahansa, mikä ei kuulu George A. Romeron ansioluetteloon ei ole mitään miellyttävää katseltavaa. Tämän takia en olisi koskaan uskonut, että komediaksi leimattu brittien tekemä Shaun of the Dead olisi niin hyvä lajinsa edustaja.
Juoni on hyvin yksinkertainen: Shaunin elämä on perseestä useammasta kuin yhdestä syystä, mutta hän päättää kännissä ollessaan, että hän selvittää kaikki hänen sotkunsa. Zombien vallankumous tapahtuu juuri sopivasti samana yönä, kun Shaun tekee lupauksensa, mutta se on vain pieni este päättäväisen päähahmomme edessä. Shaunin tehtävänä on, kämppiksensä Edin kanssa, pelastaa äitinsä (johon Ed on ihastunut) ja ex-tyttöystävänsä, joka juuri edellisenä iltana jätti Shaunin.
On kyllä todettava, että alku on erittäin tylsää katsottavaa, mutta ensimmäisten zombien ilmestyessä paikalle meno kääntyy jo parempaan päin. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyviltä zombit näyttävät leffassa. Ne eivät kyllä ole mitään Day of the Dead-laatua, mutta "komedia"-elukuvalle tosi hienoja ja vakuuttavia.
Syy, miksi käytän sanaa komedia lainausmerkeissä, on siksi, että kyseessä ei ole mikään puhdas komedia. Kyllä komiikkaa löytyy runsaasti, muttei liikaa. Hyvä esimerkki on kohdassa, jossa Shaun ja Ed taistelevat ensimmäisen kerran zombeja vastaan. He kuulivat uutisista, että niiden päät on tuhottava, joten he alkavat heitellä niitä päähän tölkeillä, koriste-esineillä ja vinyyli-levyillä. Ihme kyllä, he epäonnistuvat zombien tuhoamisessa tällä menetelmällä, mutta onneksi takapihalta löytyy lapio ja maila.
Vaikka elokuva onkin vauhdikas ja koominen, se saa viimeisen puolen tunnin aikana yllättävän käänteen ja muuttuu suoraan sanottuna kauhudraamaksi, jossa jopa MINÄ melkein tirskautin kyyneleen. En osannut odottaa sitä, mutta se vain osoittaa leffan nerokkuuden.
Älkää huoliko, en spoilaa, koska Shaun of the Dead on katsomisen arvoinen. Tähtiä en anna, koska ne on nössöille.

This is a ballad I wrote just for you <3
I want to chop into your throat
And watch you bleed out on the floor
I want to bathe in your life essence as you die
Tear your heart out of your chest and crack the bones and suck the marrow out!
Slicing through your brain for sandwiches and maybe make an omelette out of you

Not that anyone cares but still :p

Kiva viikonloppu oli, koska ostin 14 leffaa xD Maksoivat yhteensä n. 60e. Ostamani leffat ovat:
Dracula - Legacy Collection (sis. Dracula, Dracula Spanish version, Dracula's Daughter, The Son of Dracula ja The House of Dracula)
King Kong (1933)
Evil Dead
Army of Darkness/Evil Dead 3
28 Days Later
Land of the Dead
Shaun of the Dead
Kill Bill 1&2
Ringu

Just finnished watching a movie...
It was a fictional story with a lot of pulp and
I FUCKING loved it! <3

Sain tuossa 10 min sitten päätökseen elokuvan katsomisen. Tällä kertaa katsoin Jack Nickolsonin tähdittämän "One flew over the cuckoo's nest" (nokkelasti suomennettuna: "Yksi lensi yli käen pesän").
Leffan juoni pähkinänkuoressa on seuraava:
R.P. McMurphey (Nickolson) lähetään mielisairaalaan, missä pyritään määrittelemään hänen psyykkinen terveytensä. Prosessin aikana Mac tutustuu muihin sairaalan persoonallisiin asukkaisiin.
Ensimmäinen asia, minkä huomasin, oli, että elokuva on helvetin ruma. Mielisairaala rähjäisine käytävineen ja niitäkin rähjäisempine asukkeineen oli kauheaa katseltavaa. Tätä korostaa myös potilaiden henkeä häiritsevä käyttäytyminen. Ihmeellistä on se, että Macin saapuessa paikalle potilaiden välinen suhde vahvistuu ja mitä pidemmäs elokuva etenee sitä "kauniimmaksi" se muuttuu.
Elokuva oli muuten erittäin hyvä, mutta Nickolson tuotti suuren pettymyksen. En syytä häntä huonosta roolisuorituksesta, en todellakaan! Hän suorittaa sen erinomaisesti. Odotin näkeväni samanlaista mielipuolisuutta, mitä olen aiemmin kokenut esim: "Hohdossa".

"Why do you think they send you here?"
"Because I fight and fuck too much, right?"

Silkka ajatuskin glögistä tuottaa päänsärkyä xD

Tuntuu kuin olisin tipahtanut Y-akselilta takaisin origoon ja hieman sen ohikin. Muut pisteet eivät edes huomaa, kun nuorin niistä on erkaantumassa joukosta. "Y:n" merkitys näköjään tulee muuttumaan...

Kävelin erään ystävättäreni kanssa iltamyöhään Raision hämärästi valaistuja katuja pitkin samaan aikaan jutellen niitä näitä, kunnes...

Y: "Mä tartten rahaa! On niin paljon asioita, joita haluan, mutta on myös niin paljon, mitä tarvitsen! Enkä mä viitti kavereiltakaan lainata, koska en voi varmaan maksaa takaisin..."
Mä: "Hei... mä kyl voin lainata sulle rahaa, jos tarttet."
Y: "Voitko!? Tai no... emmä vois sulta ottaa, koska en tiedä, millä vitulla maksan ne sulle takaisin!!!"
Mä: "Oi... mä kyllä tiedän, millä vitulla sä voit mulle maksaa *irstas virn*"
Y&Mä: "... *reps*"
Y: EN MÄ SITÄ NOIN AJATELLU! xD