IRC-Galleria

Kunta säästää taas

Pitää taas säästää miljoona ja perusturvasta 300 000 euroa.

Ymmärrän kyllä osittain, että virkamiesjohto haluaa myös kunnan tavallisilta työntekijöiltä asiantuntemusta siihen mistä voidaan säästää. Myös työntekijöiltä kysytään ideoita. Mutta siinä on myös se kolikon toinen puoli: me kannamme sen huolen, murheen ja tunnemme ne säästöt ja kuulemme palautteen omaisilta.

Me tavalliset työntekijäthän lähellä ihmistä sen säästön teemme. Meidän ja asiakkaitten selkänahasta se säästö revitään tavalla tai toisella.

Miten esim. vanhustenhoidosta voidaan enää säästää? Eihän kaikki vanhukset edes pääse ulos koskaan. Vähennetään sitten työntekijöitä niin, etteivät he pääse enää edes sängystään ylös. Niinkö? Säästetään vaipoissa, eikä vaihdeta niitä? Sammutetaan valot ja ollaan pimeässä? Mistä säästöt otetaan?

Tästä voidaan päätellä, että ne kaavaillut ulkoiluttajat kesätöihin eivät koskaan toteudu. Siinä onkin ollut iso säästökohde, kun pitää vanhuksia neljän seinän sisällä. Miten mitään voi kehittää, jos ei ole rahaa?

On vaan pakko ironisesti todeta, että jos ihmisten hoidossa säästetään, niin siinä kärsii hoidon laatu. Tehdään hienoja opuksia siitä, miten hoidonlaatu saadaan pysymään hyvänä, mutta käytäntö opettaa toisin. Kaikki näyttää paperilla hyvältä.

Aikataulu on muutenkin tiukalla ja hyvä kun jaksaa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan, kun takaraivossa hakkaa koko ajan, että on kiire, kiire ja kiire. Olen ennenkin kirjoittanut hoitajien jaksamisesta. Lisää paineita sitten lisää: mietittävä mistä säästetään?

Hoitajat ajattelevat sydämellään ja jatkuvassa säästötalkoiden tarkastelun kohteena oleminen aiheuttaa päänvaivaa myös meille työntekijöille.

Toivon, että joku virkamiehistä tulisi yhden vuoron ajaksi asukkaan sänkyyn makaamaan hoitajan armoille katsomaan, miten paljon meillä on sinulle aikaa?

Olisi kannattanut jättää vaikka se silta rakentamatta, ettei tarvitse säästää siellä, mistä ei voi enää mitään ottaa?

Aidosti huolissani tulevasta,

Tanja Hartonen-Pulkka
Lähihoitaja