Miksi muuten elektroni ei "putoa" atomin ytimeen? Selitystä ei voida hakea planetaarisista makromalleista, koska keskipakois- ym. vastaavat voimat eivät toimi kvanttitasolla. Vastaus tähän kysymykseen on kiusallinen: Meidän on sopeuduttava tosiasioihin ja korotettava tämäkin tilanne luonnonlain arvoon (Niels Bohr,1913).
Sain tähän vastauksen. Elektronit työntävät toisiaan pois päin atomista, koska ne ovat kummatkin negatiivisia sähkövarauksia (korjatkaa jos tarvii) Ohessa kuva teoriasta
Mutta sitten tulee vaihe kun Snatu´ mindrapetaan >>
Vielä merkillisemmäksi asian tekee se, että elektronin "rata" on vain teoreettinen olettamus. Ylipäätään mitään alkeishiukkasten ratoja ei voida määrittää, vaikka niiden jättämät jäljet voidaan valokuvatakin hiukkaskiihdyttimessä. Tämä seuraa Heisenbergin epätarkkuusperiaatteesta: Mitä tarkemmin voidaan määrittää nopeus, sitä epätarkempi on sijainti; mitä tarkemmin voidaan määrittää sijainti, sitä epätarkempi on nopeus. Elektronin sijainti voidaan määrittää vain suhteellisella todennäköisyydellä, mikä johtuu myös siitä, että tämäkin hiukkanen on samalla myös aalto.
Kokeelliset tutkimukset osoittavat, että elektroni voi vastoin fysiikan lokaalisuusperiaatetta olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Elektronin ja koko kvanttimekaniikan merkillisyyksiä kuvastaa J.R. Oppenheimerin toteamus: ... "Jos kysymme (..) pysyykö elektroni paikallaan, on vastattava 'ei'; jos kysymme, muuttuuko elektronin sijainti ajan kuluessa, meidän on vastattava 'ei'; jos kysymme, onko elektroni levossa, on vastattava 'ei'; jos kysymme, liikkuuko se, on vastattava 'ei'."
Eddington: "Fysiikan maailmassa me katselemme tutun elämän varjokuvaesitystä. Kyynärpääni varjo lepää varjopöydällä varjomusteen valuessa varjopaperille ... Sen seikan oivaltaminen, että fysiikka käsittelee varjomaailmaa, on tärkeimpiä viime aikojen tieteellisistä saavutuksista."
"Mutta jo näitä rivejä kirjoitettaessa varjopöytä koki toisen aavemaisen muodonmuutoksen. Pienet hituset, joiden piti olla sen varsinaisia rakenneosia, osoittautuivatkin "kappaleiden" asemasta tapahtumasarjoiksi, prosesseiksi - hyvin samantapai- siksi kuin puhallinsoittimien värähdykset..."
Aikaa ja ainetta ei voida erottaa toisistaan. Viittaus musiikkiin on tässä yhteydessä varsin perusteltu. Musiikin melodiassa on kyse ilmiöstä, jota ei voida täydellisesti määrittää fysiikan avulla. Fysiikan aika ei ole melodian tausta. Melodian jokaisessa sävelessä on sitä edeltävä ja sitä seuraava sävel kätkettyinä kuultavissa, sävel yhdistää menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden.