IRC-Galleria

no nyt se on sitte ohi, yheksan vuotta takana. aika hurjaa :) haikeeta ja mahtavaa

on siis kevät
kuljen hakaniemen rantaa
sydän ei tunne mutta jalat vielä kantaa.


sä saat mut tuntemaan itteni niin vitun pieneks ihan mitättömän pienillä asioilla. Etsä tajua yhtään mitä teet?

haluun vaan lopettaa tän ajattelemisen

p.s ilta oli ihku

välillä vaan vanhat olot palaa vähän niinku fläshh bäkkeinä

Epävarmuus ja epätietosuus. Onnellisuus ja haikeus. Sekavia ajatuksia ja tunteita, käsityksia itestä. Mietin liikaa ja teen asioita silti usein väärin. Sanon typeriä juttuja ja puoliks mietittyjä ajatuksia. Muistelen ja haikailen.
Mä kulutan itteäni aika paljon omilla ajatuksillani mut osaan mä olla rohkeekin ja sitä aina sillon tällön oonkin. Se ei ehkä ilmene niinkään itsevarmuutena mut muilla tavoilla, mä pidän kiinni mielipiteistäni ja osaan sanoa ne ääneen, en vedä rooleja ja puolustan ihmisiä joista välitän. Teen asioita jotka vaatii multa paljonkin, vaikka jollekkin ne pieniä asioita olis - tilanteita missä voitan itteni. Ei se ehkä oo varsinaista rohkeutta, mut tavallaan.
Mä en haluu että ihmiset pitää mua tylsänä hissukkana, mut en mä jaksa alkaa tuoda itteäni esille jos ei sellanen fiilis oo. Sillon se olis epäaitoa, väkinäistä ja emmä halua olla väkinäinen.

Ja sitten vielä, niin monet asiat muuttuu, yhtäkkiä on kohta peruskoulu käyty ja edessä jtn ihan uutta, jota tavallaan odottaa mutta tavallaan se pelottaa tosi paljon. Miten mä sopeudun sinne kaikkien uusien ihmisten joukkoon? Löydänks sen oman paikkani? (Tää elämässä niinku yleisesti muutenki.) Siinä pitää taas olla rohkee siinä mielessä että ei voi olettaa että asiat vaan tapahtuis, ite pitää olla avoin ja yrittää luoda kontakitia muihin, eikä vaan kököttää jossain nurkassa olettaen et muut tulee jutksaa joka on mulle aika tavallista. Pitäis siinä vähän skarpata noin niinku muutenki tässä elämässä jo nyt, erinäisissä arkisissa tilanteissa sun muissa.
Ja on muutakin, ihmissuhteita jotka on ollu elämässä pitkään niitä merkityksellisiä ja yhtäkkiä mikään ei ookkaan enää niin varmaa, ei välttämättä ikuista vaikka joskus niin ajattelin. Mut mä toivon että ei kariutuis tähän, mä en haluu menettää. Musta ei oo oikein siihen, mut toisaalta en mä jaksa jatkuvasti ikäviä sanojakaan.
Muistot pitää kiinni ja antaa voimaa yrittää ja yrittää vaikka mahottomalta joskus tuntuiski. Mut ne myös tietyssä mielessä kuluttaa, osa niistä. Pitäis osaa karsia niitä mielestä pois. Pitäis oppia monia asioita.

En oikeen tiiä mistä nyt noin paljon ajatuksia jotka ei oikein hirveesti toisiinsa liittynykkään ja mitä mä nyt taas tänne kirjottelen... :) Huomenna varmaan jo nolottaa nää höpinät täällä. Jotenki tulee vaan iltasin joskus tämmönen fiilis väsyneenä ja musaa kuunnellessa, hömhöm-.-.

Mun veli, Aleksi on tosi tärkee mulle ja se on ihana<3

(terveisin siis veljeni aleksi joka nyt on vähän vekkuli)

retki, hubaa oli hei.

Ihanaa rakastan koulua ja stressiä. Olo on nyt jotenki tosi saamaton, ääh. Laiskottaa vaan sikana. Kohta skarppaan ja jatkan lukemista.

Vois vaikka maantua.

liian moni asia huolettaa
muistoja
ja liikaa ikäviä sanoja.

äh ehkä mä liiottelen, teen elämästä yhtä draamaa. Mut ei kivalta tunnu ei. Haluisin vaan käpertyä jonkun ihanan kaverin syliin ja päästää kaikki ulos mut nyt joudun tyytymään yksinäiseen angstailuun koneen ääressä.

(päivä oli huba, ilta aika perseestä suurimmaks osaks koska fiilis oli sitä luokkaa)

no voi halleluujah

Ei saa mitään selkoa itestäni, fiiliksistäni. Ehkä pitäis vaan yrittää olla ajattelematta ja välittämättä. Välillä en ymmärrä itteäni ollenkaan, miten mä jatkuvasti kaipaan ja haluan, mut siltikään ei mitään varmasti, aina niin epävarmaa kaikki. Tunteet, unelmat, toiveet ja kaikki. Huoh mua, aina jauhan samaa.

Mutjoo ilta nyt oli aika railakas tai jtn, kiva. Porukka oli tosi vaihtelevainen ja just jees oli noin niinku kokonaisuudessaan. Mut nyt kyllä väsyttää.