IRC-Galleria

ekaks se oli likalla ja nyt se on myös mulla...ei oo kivaa. Arto joutuu huolehtimaan meistä molemmista kun ollaan ihan kuolleita, tai siis minä olen mutta kummasti likalla riittää tota energiaa vaikka muille jakaa vaikka räkää lentää ja hirmunen yskä, ei noita lapsia voi aina ymmärtää. Nytkin se kihertää ja juoksee jotain maratoonia tossa sitterissä ihan onnessaan ja välillä pärskii räkää pihalle...tosi söpöö ja sillain =D

1. kuukausi

Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.

2. kuukausi

Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.

3. kuukausi

Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.

4. kuukausi

Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.

5. kuukausi

Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?

6. kuukausi

Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!

7. kuukausi

Äiti, olen kunnossa. Olen jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?

Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omaan päiväkirjaasi! kiitos.

"Katsele kuva-albumiani ja valitse sieltä yksi parhain/hauskin/kaunein kuva joka on
mielestäsi ylitse muiden tai vaan paras. Siis vain yksi kuva ja linkitä se päiväkirjaani.

Sen jälkeen lisää tämä omaan päiväkirjaasi ja katso, mistä kuvasta muut pitävät eniten."

Meidän Mileena söi tänään ensimmäistä kertaa sosetta. maanantaina aloitettiin maissivellillä ja tänään meni iso määrä persikkasosetta (n.kolmasosa purkista) ja lisäksi 80 ml maitoa =D voi tätä hetkeä, kyllä se on iso askel maidosta kiinteisiin. Kyllä meillä toki vielä maitoakin menee vielä pitkän aikaa.

nyt vaan sitten osotellaan että mitä tuleman pitää...minkäänlaista ennustetta ei oikein kirurgi osannut vielä sanoa. noin 50 prosenttia hermoista saatiin kojattua ja loppuja saatetaan myöhemmin koittaa korjata, mutta ovat vaikeassa paikassa ja välttämättä niihin ei käsiksi päästä. Liikettä voidaan olettaa alkavan vasta puolen vuoden päästä aikaisintaa, sormien liikkeeseen saattaa mennä kaksi vuotta tai enemmänkin.

01. Kuka olet?
02. Olemmeko ystäviä?
03. Koska ja miten tapasimme?
04. Oletko ihastunut minuun?
05. Pussaisitko minua?
06. Anna minulle lempinimi, ja kerro miksi valitsit juuri sen?
07. Kuvaile minua yhdellä sanalla
08. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
09. Oletko edelleen samaa mieltä?
10. Mikä muistuttaa sinua minusta?
11. Jos voisit antaa minulle mitä tahansa, mitä se olisi?
12. Miten hyvin tunnet minut?
13. Koska näimme viimeksi?
14. Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan?
15. Aioitko pistää tämän blogiisi ja katsoa, mitä minä kertoisin sinusta?


tää oli aika hauska

Mileenan leikkaus varmistui ja syykin. Syy löytyy niskanikamien välistä...ilmeisesti hermojuttuja kuitenkin. Leikkaus on juhannuksen jälkeisenä torstaina ja kotiin päästään sitten joskus seuraavalla viikolla. Kuntoutuminen kestää kuitenkin puolesta vuodesta vuoteen joten pitkä ja rankka aika tulee meillä olemaan. Leikkauksen jälkeen pidetään sellaista tukea mikä pitää pään ja käden paikallaan ja noin kuukauden kuluttua leikkauksesta sitten aletaan kuntoutus ja fysioterapeutilla käydään tampereella :( harmi ettei hämeenlinnassa tulee niin pitkät kulku matkat. Leikkaus ei kuitenkaan tee kättä kokonaan toimivaksi mutta pystyy liikuttamaan,koukistamaan ja tarttumaan normaalisti, parempi sekin kuin ei mitään... Nyt vaan kaikki peukut pystyy ja muistakaa rakasta tytärtämme rukouksin, kaikesta tuesta on nyt apua tällä pitkällä ja rankalla matkalla.

Tänään oltiin shoppingissa...oli ihana auringon paiste vaikka kylläkin kylmä tuuli. Tuli sitten osallistuttua westissä pidettyihin karaokekisoihin mut en päässy ees toiselle kierrokselle nyyh..no arvattavissahan tuo oli kun tunsin kaikki tuomarit eikä ne oo ikinä tykänny mun äänestä, mut pääsipähän laulamaan :) tuli kokeiltua uus biisi...Pitkästä aikaa tuli vähän tanssittuakin parhaan kaverin kanssa kun ei olla aikoihin oltu samaan aikaa kapakassa...aikanaan käytiin yhtämittaa yhdessä tantsuamassa..nyt ei oikeen aika enää tuppaa riittämään kun mulla sen on tuota tyttöä ja anulla töitä...tällästä tää elämä on,ei maha mitään. Mutta on se kiva päästä välillä liikenteeseen eikä aina kököttää kotona, on sitä vanhemmillakin oltava muuta elämää kuin lapsi ja koti.

Ei ole kirurgi vieläkään soittanut ja ei vastaa kun koitan soittaa... :'(

Oltiin Mileenan kanssa TAYS:issa tiistaina ja keskiviikkona ja majailtiin maanantaista keskiviikkoon tampereella. Likalla oli hermoratatutkimus ja magneettikuvaus. Tänään pitäisi kirurgin soitella tuloksista ja jatkosta...pelottaa jo nyt et mitä sieltä tuleman pitää...