IRC-Galleria

Makrotodellsuus on tilastollinen keskiverto, nk. biasjännite, josta satunnaiset poikkeamat molempiin suuntiin ovat niitä missä pienen ja keskisuuren ihmisen henkilölohtaiset vaikutusmahdollisuudet tulevat näkyviin. Miljöö on perin frigidi ja muuttuu vain hyvin pitkässä juoksussa harvakseltaan ropisevien samansuuntaisten, massiivisten voimakeksittymien perusteella. Lavasteet ovat ihmisen tekemiä, ja siten myös ihmisen tuhottavissa, kunhan on riittävä määrä a) tahtoa c) välineitä d) aikaa. Mikäli useammalla kokilla on lusikkansa sopassa, tarvitaan myös vaihtoehtoisesti b) konsensus tai 3) primus motorin hyvin. hyvin intensiivinen tahtotila ja 4) elokuun sateinen, pimeä, ankea yö, joka on kuin luotu hämärähommiin. Mutta yleisempi pikkusälä ts. rekvisiitta ja esiintyvät taiteilijat ovat jo perin alttiita pienimmällekin ulkopuoliselle interferenssille; ts. vallitsevan näennäistasapainon horjuttamiseen ei välttämättä tarvita suuriakaan sanoja, keuhukojen henkäyksiä syyspuhurin tuulenvireeseen, niin jotain simppelin "undo"-näppäimen peruuttamattomissa olevaa muurahaiskeon luhistumista pääsee seuramaan peräti aitiopaikalta. Mikä on useimmin lyhyellä tähtäimellä ikävä juttu, mutta suuremmassa aika-avaruus-skaalassa ehdottoman tärkeä degeneroitunut virstanpylväs monien muiden joukossa. Sillä katsokaas, lapset: Luhistuneen pylvään pienet osaset hajovat raaka-aineiksiin luonnon (lähes) ikuisessa kiertokulussa; osa peruskomponenteista ja rakennuspiirustuksista säilyy räikeästä anglismista huolimatta intaktina, ja seuraava virstanpylväs rakentuu aina edellistä nopeammin, voimakkaammaksi ja korkeammalle. Ja se on paljon tolerantimpi niin ulkoisia uhkia vastaan (meille mulkuille biitsien hiekkakakkujen potkijoille, rautaa rajalle, saa-ta-NANS!!1), kuin myös sisäistä lahoamista vastaan (dekadenssi on kuin syöpä joka saa instituutiot natisemaan omissa liitoksissaan ja tuhoaa sen sisältäpäin, vaikka ulkokuori näyttäisikin vihoviimeiseen asti vahvalta ja kiiltävältä).
Summa summarum, 1) force majeure on paska, mutta tarpeellinen juttu aina silloin tällöin. ja 2) kykymme aiheuttaa interferenssiä ympäröivään todellisuuteen riippuu sekä a) kohdepisteemme metaforisesta impedanssista viitekehykseensä että b) kuinka pitkäjänteisesti ja kuinka suurella joukkovoimalla kohteeseen keskitytään; ja tietysti myös c) miten kapealla tarkkuudella kyseinen kohde on onnistuttu määrittämään, koska liian suuren palan haukkaaminen kerralla tukehduttaa tavoitteellisen aktivismin heti alkutekijöihinsä, siitä yksinkertaisesta syystä että epämääräisyys ruokkii epämääräisyyttä: Garbage in, garbage out.

Hyvää yötä, pienokaiset.