Uusimmat blogimerkinnät
- aamun avautuminen ircissä 11.03.
- Rotan ja Härän odysseiasta katkelma... m... 23.01.
- Sunnuntaiaamuna valaistus ja moraalikrapula 17.08.
- kuukausi, nousukausi ja inflaation syömät ... 02.07.
- Vuosi nuoruudestani 02.06.
- [Ei aihetta] 17.05.
- rakkaudesta, ihmisenä olemisen tunteesta ... 17.05.
- Mellerin Puukkobulevardi 10.04.
- Frigidi, Aseksuaali, Impotentti, Eunukki, And... 10.04.
- no tätä oli pakko koittaa... 27.03.
Blogi
muistanko edes enää? Kehtaanko edes kertoa. Tiistai 06.06.2006 17:16
mietin pari päivää kehtaanko kertoa. tehdäkkö blogista täysin todenmukainen? viikonlopun aikana voi tapahtua vaikka mitä (ja viikon).
Päiviä meniPerjantai 02.06.2006 16:43
ja tuli
Riisitiistai ja kuupuukkoTiistai 30.05.2006 19:49
dfh
Maanantaina mieli maissa, tie taivaissaTiistai 30.05.2006 00:58
Blogi on hyvä tapa seurata omaa elämää, päivärytmittömyyttä. Sisältö tuntuu puuttuvan välillä täysin. Todellisuudessa sisältö on sitä minkä itse näkee sisältönä. Joku päivä nautin vielä elämää suuremmista asioista ilman rahaa,mitään materiaa tai tajuntaalaajentavia. Pyrkimys siihen on kova mutta oppimiskynnys korkea. En usko itämaisiin metodeihin niiden omassa muodossaan joten en lähde opettelemaan mitään muuta filosofiaa tai ylipäätään näitä tapoja pintaraapaisua pidemmälle, onhan elämäni ikioma. Vaikutteita siihen hakee väkisinkin muualta mutta ne eivät saa ohjata minua, korkeintaan antaa suuntaa, ja suuntaakin vain monen vaikutteen yhteisvaikutuksesta. Selvisikö? Jos olit kännissä ja selvisit niin voit huolestua, jos asia selvisi niin voit huolestua myös. Olet hullu jos luet tätä.
Lauantain huumaaLauantai 27.05.2006 18:13
Perjantai kului todistaen itselleen muutaman tosiasian mm. sen että mieleni on huomattavasti vahvempi kuin olen olettanut. Käännetapaus tässä jaksossa taas kerran. Luottamus palautuu enemmän kun huomaa olleensa väärässä. Pelko hulluudesta on osittain pahempi kuin kuolemanpelko. Rajan tuolla puolen oli mieleni, ei yksikään kemiallisesti tuotettu aistimus. Kosmos johon kemialla ei ole asiaa, ei edes luonnon kemialla.
Kuolema. Elämän suurimmat hetket ovat syntymä ja kuolema, sekä itselle että läheisille. Kuolemanpelko ohjaa ihmisiä tekemään mitä tahansa. Miksi elämän luonnollisimmista asioista pitää tehdä tabu? Onko se pelko luotu ajalla jolloin kirkolle haluttiin enemmän merkitystä? Kuoleman pitäisi olla onnellinen hetki, sitä ei pitäisi yrittää pitkittää tai väistellä. Jokaisen on kuitenkin hyväksyttävä tuleva, ja sen on aina kuolema. Pelko liittyy varmasti myös siihen että oletetaan kaiken loppuvan ihmisen kuoltua. Emme saa varmuutta asiasta ennen kuin koemme sen kuoleman. Sitä odotellessa, vaan ei liian fanaattisesti.
Kuolema. Elämän suurimmat hetket ovat syntymä ja kuolema, sekä itselle että läheisille. Kuolemanpelko ohjaa ihmisiä tekemään mitä tahansa. Miksi elämän luonnollisimmista asioista pitää tehdä tabu? Onko se pelko luotu ajalla jolloin kirkolle haluttiin enemmän merkitystä? Kuoleman pitäisi olla onnellinen hetki, sitä ei pitäisi yrittää pitkittää tai väistellä. Jokaisen on kuitenkin hyväksyttävä tuleva, ja sen on aina kuolema. Pelko liittyy varmasti myös siihen että oletetaan kaiken loppuvan ihmisen kuoltua. Emme saa varmuutta asiasta ennen kuin koemme sen kuoleman. Sitä odotellessa, vaan ei liian fanaattisesti.
El TorostaiTorstai 25.05.2006 22:15
Jos mainitsisin sanan krapula, ottaisin tietoisesti valittajan roolin. Jättäkäämme moinen sana ulos varastostamme ikuisiksi ajoiksi ja korvatkaamme se jollain kauniimmalla. Uusi aloitus...
Heräsin ruumiillisesti hieman loppuunpalaneen oloisena. Ei auttanut muu kuin suostua siskon taivutteluihin lähteä paikalliseen naukkaamaan siideriä. Se kannatti! Ideat paranivat vielä tästäkin ja oluenhakureissun jälkeen löysimmekin itsemme kauniilta maaseudulta pitämässä hauskaa oikein hyvässä seurassa. Sitä olin kaivannut kauan. Viiniä meni pullotolkulla ja olutkin maistui sivussa, makkaraa unohtamatta. Keskustelua syntyi kaiken aikaa eikä kukaan ollut tuppisuuna perisuomalaisena, eikä olisi ollut ilman alkoholiakaan.
Saimme myös idean lähteä lämpimänä päivänä kummitusjahtiin. Tiedän että tarinat ovat parhaita ruokkimaan mielikuvitusta joten tämä saari on kuin luotu epätavallisia tajunnantiloja silmällä pitäen. Kauhua,pelkoa,joukkohysteriaa. Sitä kaikkea halutaan kunnes niin tapahtuu. Suhtaudun skeptisesti niinsanottuun yliluonnolliseen vaikken asiasta mitään johtopäätöksiä voi edes tehdä. Jotakin kummallista on vain koettava. Aina mielessä itää ajatus "mitä jos kuitenkin todistaisimme itsellemme että..."
Pelko on ihana tila. Se saa käyttäytymään järjettömällä tavalla ja tekemään hätiköityjä ratkaisuja. Pelko luo lisää pelkoa ja laittaa aistit toimimaan yliaisteina. Pelko tarttuu ja sen aistii. Pelko juontaa juurensa kuolemanpelosta.
Heräsin ruumiillisesti hieman loppuunpalaneen oloisena. Ei auttanut muu kuin suostua siskon taivutteluihin lähteä paikalliseen naukkaamaan siideriä. Se kannatti! Ideat paranivat vielä tästäkin ja oluenhakureissun jälkeen löysimmekin itsemme kauniilta maaseudulta pitämässä hauskaa oikein hyvässä seurassa. Sitä olin kaivannut kauan. Viiniä meni pullotolkulla ja olutkin maistui sivussa, makkaraa unohtamatta. Keskustelua syntyi kaiken aikaa eikä kukaan ollut tuppisuuna perisuomalaisena, eikä olisi ollut ilman alkoholiakaan.
Saimme myös idean lähteä lämpimänä päivänä kummitusjahtiin. Tiedän että tarinat ovat parhaita ruokkimaan mielikuvitusta joten tämä saari on kuin luotu epätavallisia tajunnantiloja silmällä pitäen. Kauhua,pelkoa,joukkohysteriaa. Sitä kaikkea halutaan kunnes niin tapahtuu. Suhtaudun skeptisesti niinsanottuun yliluonnolliseen vaikken asiasta mitään johtopäätöksiä voi edes tehdä. Jotakin kummallista on vain koettava. Aina mielessä itää ajatus "mitä jos kuitenkin todistaisimme itsellemme että..."
Pelko on ihana tila. Se saa käyttäytymään järjettömällä tavalla ja tekemään hätiköityjä ratkaisuja. Pelko luo lisää pelkoa ja laittaa aistit toimimaan yliaisteina. Pelko tarttuu ja sen aistii. Pelko juontaa juurensa kuolemanpelosta.
Keksin viikonKeskiviikko 24.05.2006 19:15
Tämä päivä on alitaJUNGassa tai jossakin syövereissä mistä sitä ei heti pysty kaivamaan esiin. Taisi olla dokaamista ja sitä samaa paskaa eli yhdentekevää. Miksi edes joka päivä pitäisi olla jotenkin uskomaton tai ennennäkemätön? Koska haluan että se olisi niin.
Jokaisesta päivästä voi tehdä uskomattoman. Ei mieti sääntöjä tai mitään rajotteita niin tie ennennäkemättömään on avoinna, kunhan osaa nauttia kokemuksista. Kaikenlaisista kokemuksista. Elämä on juuri sellainen, millaisen siitä itse tekee. Tämä jo todistaa että jokainen on oman itsensä jumala. Suurin synti on luottaa johonkin muuhun elämän tärkeimmissä asioissa. Analysointi, johtopäätöksien tekeminen ja oman itsensä kuuntelu. Niillä pääsee jo pitkälle.
-lainaus-
"Tiede edustaa ihmisille kahta tärkeätä asiaa: älyn loistaville käyttelijöille se on laillistettu ja syystä arvostettu menetelmien ja suhtautumisten valtatie suurempaan maailmantuntemukseen. Mutta se on myös intuitiovammaisille piilopirtti, jonne sopii kipittää taiteen epämääräisyyttä pakoon, kutsua omaa urautuneisuuttaan logiikaksi, omaa levotonta ennakkoluuloisuuttaan kriittisyydeksi."
Missä tiede ja taide kohtaa? Taide on itseensä luottamista, tiede on muihin luottamista. Entä miten määritellään taide? Se on mahdotonta. Tiede luottaa olemassaolon lakeihin joten se on helpommin lähestyttävissä, se vaatii ymmärrystä, muistia ja soveltamista. Taide tulee luonnostaan, se on kaikkea sitä mitä sinulla on sisälläsi, hulluutta. Sitä mitä kenelläkään muulla ei ole, yksilöllistä. Tiede kutsuu sitä hulluudeksi koska sillä ei ole mitään kaavaa tai järjestelmällisyyttä. Mutta mikä tekee tiedemiehistä ja taiteilijoista tunnetusti hieman omalaatuisia? Ovatko tiedemiehetkin "hulluja"?
Otetaan tarkastelun kohteeksi matemaatikkonero John Forbes Nash Jr. Nash ei yrittänyt muotoilla vanhaa vaan tämä luoda aivan uutta teoriaa ja tekikin sen. Hän kärsi harhoista ja tieteellisesti hänellä oli skitsofrenia. Nash oli omistautunut täysin aivotyölleen. Johtuiko harhat älyn ja kaavojen etsimisestä syvältä ihmismielestä?
Olen varma että taide ja tiede kohtaavat sinä päivänä kun molemmat suunnat osaavat arvostaa toisiaan. Ihmismielestä ja epämääräisyydestä nämä suuretkin teoriat ovat peräisin. Tiede on taidetta. Kaikki on kaikkea ja mikään ei ole mitään. Emme saa aliarvioida ihmismieltä.
Jokaisesta päivästä voi tehdä uskomattoman. Ei mieti sääntöjä tai mitään rajotteita niin tie ennennäkemättömään on avoinna, kunhan osaa nauttia kokemuksista. Kaikenlaisista kokemuksista. Elämä on juuri sellainen, millaisen siitä itse tekee. Tämä jo todistaa että jokainen on oman itsensä jumala. Suurin synti on luottaa johonkin muuhun elämän tärkeimmissä asioissa. Analysointi, johtopäätöksien tekeminen ja oman itsensä kuuntelu. Niillä pääsee jo pitkälle.
-lainaus-
"Tiede edustaa ihmisille kahta tärkeätä asiaa: älyn loistaville käyttelijöille se on laillistettu ja syystä arvostettu menetelmien ja suhtautumisten valtatie suurempaan maailmantuntemukseen. Mutta se on myös intuitiovammaisille piilopirtti, jonne sopii kipittää taiteen epämääräisyyttä pakoon, kutsua omaa urautuneisuuttaan logiikaksi, omaa levotonta ennakkoluuloisuuttaan kriittisyydeksi."
Missä tiede ja taide kohtaa? Taide on itseensä luottamista, tiede on muihin luottamista. Entä miten määritellään taide? Se on mahdotonta. Tiede luottaa olemassaolon lakeihin joten se on helpommin lähestyttävissä, se vaatii ymmärrystä, muistia ja soveltamista. Taide tulee luonnostaan, se on kaikkea sitä mitä sinulla on sisälläsi, hulluutta. Sitä mitä kenelläkään muulla ei ole, yksilöllistä. Tiede kutsuu sitä hulluudeksi koska sillä ei ole mitään kaavaa tai järjestelmällisyyttä. Mutta mikä tekee tiedemiehistä ja taiteilijoista tunnetusti hieman omalaatuisia? Ovatko tiedemiehetkin "hulluja"?
Otetaan tarkastelun kohteeksi matemaatikkonero John Forbes Nash Jr. Nash ei yrittänyt muotoilla vanhaa vaan tämä luoda aivan uutta teoriaa ja tekikin sen. Hän kärsi harhoista ja tieteellisesti hänellä oli skitsofrenia. Nash oli omistautunut täysin aivotyölleen. Johtuiko harhat älyn ja kaavojen etsimisestä syvältä ihmismielestä?
Olen varma että taide ja tiede kohtaavat sinä päivänä kun molemmat suunnat osaavat arvostaa toisiaan. Ihmismielestä ja epämääräisyydestä nämä suuretkin teoriat ovat peräisin. Tiede on taidetta. Kaikki on kaikkea ja mikään ei ole mitään. Emme saa aliarvioida ihmismieltä.
MaananthaiTiistai 23.05.2006 00:12
Ei mitään erikoista alla auringon. Ei myöskään tiistaina. Aina kun moisia välipäivä tulee niin voi olla varma että pian räjähtää. Hetken hiljaisuus elämässä tarkoittaa kohdallani sitä että jotain suurta on tapahtumassa. Elämä vaihtaa taas suuntaa, minulla ei ole aavistustakaan mihin. Ehkä muutoksia tapahtuu rakkausrintamalla, toivottavasti myös talouspuolella. Niitä odotellessa.
Kirjoitinko tosiaan rakkausrintamalla? Toivottavasti se tarkoittaa jotain muuta kuin elämän lässähtämistä pannukakuksi. Se on väistämätöntä jollei naisessa ole intohimoakut täynnä ja hulluutta enemmän kuin kurjenmäessä. Deitti-ilmoitus olisi helppo laatia:
"Sinä sekopäinen narttu joka haluat hypätä airottomaan veneeseen myrskyllä, sinua odottaa paikka veneessäni. Ole vihainen, ole raivohullu, ole mitä tahansa kunhan olet minun silmääni miellyttävä ja tulet toimeen persoonieni kanssa. Siitos."
Tv pitää kieltää muuten lailla.
Kirjoitinko tosiaan rakkausrintamalla? Toivottavasti se tarkoittaa jotain muuta kuin elämän lässähtämistä pannukakuksi. Se on väistämätöntä jollei naisessa ole intohimoakut täynnä ja hulluutta enemmän kuin kurjenmäessä. Deitti-ilmoitus olisi helppo laatia:
"Sinä sekopäinen narttu joka haluat hypätä airottomaan veneeseen myrskyllä, sinua odottaa paikka veneessäni. Ole vihainen, ole raivohullu, ole mitä tahansa kunhan olet minun silmääni miellyttävä ja tulet toimeen persoonieni kanssa. Siitos."
Tv pitää kieltää muuten lailla.
Sunnuntaiaamuna vapina ja ra(ha)pulaMaanantai 22.05.2006 01:57
Herätys suomen perseenreiästä liian pieneltä sohvalta.
Aamusavuke ja toteaminen parvekkeella "onpa lämmin ja hieno ilma".
Suunnistus bussiin ja paluu saariston syliin.
Iltamyöhään asti valmisteltu vanhaa vajaa hyötykäyttöön (mihin muuhunkaan kuin juhlimiseen).
Krapuloissa sitä jostaan syystä aina tulee tehtyä enemmän. Krapula on tila joka pitäisi kokea joka päivä. Homo Sapiens on luotu ottamaan alkoholista kaiken irti, kärsimään seuraavana aamuna / päivänä krapulan ja samalla ottaa siitä kaikki luovuus ja työntäytteisyys irti. Kun krapula on ohi ehkä aikasintaan iltapäivällä voi taas uusi juominen alkaa. Näin ei tarvi kestää mitään kuukausien mittaisia krapulakausia.
Nyt, keskiviikkona oluthammas särkee ja ikenet vaativat viinahuuhtelua. Suljen silmäni ja matkustan jokaisen meidän onnenmaahamme. Viinamaahan. Sinne jossa joka talon nestehanoista irtoaa pirtua ja tequilaa, sinne jossa kalja on halvempaa kuin vesi. Viinamaassa kaikki on toisin, siellä ihmiset ovat onnellisia. Siellä ihmiset kuolevat nuorina ja hauraina autuaan tietämättöminä vanhuusiän kriiseistä ja ongelmista, siitä helvetistä minkä täällä joutuu kokemaan jollei käytä kehoansa loppuun tarpeeksi ajoissa. Täällä sitä ei ihannoida. Täällä ei osata mitään.
Itäblokissa vodka, suomessa kossu ja muut vedenomaiset litkut, mexicon seutuvilla tequila, idässä myös taitaa absintti olla aika haluttua. Emme saa tyytyä suomalaisiin perinneruokiin ja kossuun. Meidän pitää avata silmämme ja haalia tequilaa kahmalokaupalla uumeniimme, meidän pitää nähdä se lämpö ja kunnia. Olipas taas paskansuoltofiltteri offilla, harmi.
Aamusavuke ja toteaminen parvekkeella "onpa lämmin ja hieno ilma".
Suunnistus bussiin ja paluu saariston syliin.
Iltamyöhään asti valmisteltu vanhaa vajaa hyötykäyttöön (mihin muuhunkaan kuin juhlimiseen).
Krapuloissa sitä jostaan syystä aina tulee tehtyä enemmän. Krapula on tila joka pitäisi kokea joka päivä. Homo Sapiens on luotu ottamaan alkoholista kaiken irti, kärsimään seuraavana aamuna / päivänä krapulan ja samalla ottaa siitä kaikki luovuus ja työntäytteisyys irti. Kun krapula on ohi ehkä aikasintaan iltapäivällä voi taas uusi juominen alkaa. Näin ei tarvi kestää mitään kuukausien mittaisia krapulakausia.
Nyt, keskiviikkona oluthammas särkee ja ikenet vaativat viinahuuhtelua. Suljen silmäni ja matkustan jokaisen meidän onnenmaahamme. Viinamaahan. Sinne jossa joka talon nestehanoista irtoaa pirtua ja tequilaa, sinne jossa kalja on halvempaa kuin vesi. Viinamaassa kaikki on toisin, siellä ihmiset ovat onnellisia. Siellä ihmiset kuolevat nuorina ja hauraina autuaan tietämättöminä vanhuusiän kriiseistä ja ongelmista, siitä helvetistä minkä täällä joutuu kokemaan jollei käytä kehoansa loppuun tarpeeksi ajoissa. Täällä sitä ei ihannoida. Täällä ei osata mitään.
Itäblokissa vodka, suomessa kossu ja muut vedenomaiset litkut, mexicon seutuvilla tequila, idässä myös taitaa absintti olla aika haluttua. Emme saa tyytyä suomalaisiin perinneruokiin ja kossuun. Meidän pitää avata silmämme ja haalia tequilaa kahmalokaupalla uumeniimme, meidän pitää nähdä se lämpö ja kunnia. Olipas taas paskansuoltofiltteri offilla, harmi.
Työviikonloppu alkaaLauantai 20.05.2006 17:42
Lauantai vaatii rahatilanteen ja talouskriisin takia uudenlaisia lähestymistapoja. Aloitan ja lopetan tänään hommat juoksupoikana, että pääsen illaksi taas lomailemaan. Grillibileet vaikka kaatosateessa. Sian sisäfile tirisemään ja kokonaisena rullakebabmaisena ilmestyksenä kurkkua kohden halkovien hampaiden väliin hajotettavaksi.
Aika ajaa nuti pääksi->
Keskiviikkona aikaa kirjotella. Lauantai-ilta sujui rehtiin tapaan kaljaa hörppien ja kossutuoremehua kaataen. Yöllä päähänpisto vei vielä täältä korvesta Forteen maistelemaan erilaisia juomia ja juhlimaan Lordin voittoa. Aivan kaikesta muistikuvaa ei ole. Pitäisi saada muistipillereitä jotka auttaisivat muistamaan humalaisista illoista kaiken. Nyt hajanaiset muistikuvat ovat vähintäänkin ristiriidassa oman minäni kanssa.
Aika ajaa nuti pääksi->
Keskiviikkona aikaa kirjotella. Lauantai-ilta sujui rehtiin tapaan kaljaa hörppien ja kossutuoremehua kaataen. Yöllä päähänpisto vei vielä täältä korvesta Forteen maistelemaan erilaisia juomia ja juhlimaan Lordin voittoa. Aivan kaikesta muistikuvaa ei ole. Pitäisi saada muistipillereitä jotka auttaisivat muistamaan humalaisista illoista kaiken. Nyt hajanaiset muistikuvat ovat vähintäänkin ristiriidassa oman minäni kanssa.