Rupesin tässä vähän kelailemaan juttuja. Vähän niinkuin omien, kavereiden ja perheenjäsenten kaikenlaisten elämänkokemusten perusteella.
Mikähän siinä on että ihmiselle on niin paljon helpompaa kieltää oma sisimpänsä kun tulee jotain vaikeuksia? Jos esimerkiks vaikka joku läheinen loukkaa pahasti niin on niin helppoa ottaa välinpitämätön asenne ja kieltää tunteensa. Rupee vaan käyttäytymään tavallaan kylmästi sitä henkilöä kohtaan, niinkuin se ei olisi ikinä mitenkään satuttanutkaan, unohtaa vaan tunteensa ja kohtelee häntä täysin neutraalisti. Ei tarvitse välittää siitä sisimmässään tuntuvasta painosta tai kivusta kun ei ajattele koko asiaa ja unohtaa kaiken menneen. Helpompaa kai se on niin.
Mut mitä sillä sitten voittaa? Ehkä sen että ei koske niin paljoa. Ihmiselämä on kuitenki sellasta että kaikilla tulee vaikeuksia, luopumisia ja niihin liittyvää surua vastaan jossain vaiheessa elämäänsä. Ei ne mun mielestä ole sellasia juttuja mitä pitää vaan kieltää ja haudata jonnekin syvälle, yrittää unohtaa. Vaikka se yleensä onkin helvetisti vaikeampaa niin ehkä kuitenkin parempi oman ittensäkin kannalta on antaa anteeksi ja päästää tunteensa vapaaksi.
Klassisena esimerkkinä vaikka nyt se kun joku särkee sun sydämen. Eikö ole paljon helpompaa painaa suru piiloon, ajatella että no, tulee niitä muitakin, unohdan vaan nyt tän edellisen, ei tässä mitään. Miksei joskus tekis niin että antaa anteeksi? Ei hylkää rakkauttaan toista ihmistä kohtaan vaikka se tekisikin sua kohtaan huonosti tai loukkaisi verisesti. Tajuaa sen että sillä ihmisellä voi olla parempi ilman sua, ja että voit edelleen rakastaa ja arvostaa sitä toista ihan yhtä paljon vaikket sitä enää saakaan.
Sama juttu muissakin ihmissuhteissa. Kelailee niitä asioita päässään, käy läpi sen surun, mutta ajan kanssa yrittää antaa anteeksi ja tajuta että ei kavereita/omaisia/muita rakkaita kannata hylätä sydämestään sen takia että ne on sanonut tai tehnyt jotain väärin.
Varmasti aivan helvetin paljon vaikeampaa ja kivuliaampaa tehdä näin, mutta oon jotenki huomannu että loppujen lopuks jättää oman sisimmän paljon ehyemmäksi.
Ja niin, en nyt oikeestaan edes tiedä mihin tällä pyrin. En vissiin mihinkään, kunhan vaan tuli mieleen.
Hyvää joulua!
