IRC-Galleria

Joskus elämän kolhut vauriottavat niin pahasti, että ihminen alkaa kadottaa emotionaalista kykyään...

Jokapäiväisenä hoitona elokuva ja teatteri voivat elävöittää kuten unennäkö: ne aktivoivat tukahdutettuja tunteita. Katsoja hyötyy näytelmistä ja tv-sarjoista, jos hän samastuu ujostelematta roolihahmojen kokemuksiin, eikä pakene kuvitelmaan, että "tuo on vain teatteria, se ei koske minua".
Teatterilla on tärkeä tehtävä siinä, että se antaa ihmisten elämään lisää emotionaalista syvyyttä ja merkityksellisyyttä ja auttaa katsojaa löytämään kadottamiaan tunnealueita. Näin teatteri rohkaisee myös ujoa ihmistä. Myös itse näyttelijäntyö on terapeuttista..

Television saippuaoopperoita, kuten Kauniit ja rohkeat, en pidä pinnallisina, koska ne käsittelevät kaikkein tärkeimpiä tunne-elämän kysymyksiä ja voivat liikuttaa katsojaa syvästi. Niihin eläytyminen on monelle ihmiselle välttämätöntä, jotta sielullisuus pysyisi elossa. Tietenkään ne eivät tarjoa ruokaa informaation nälkään, mutta moni on jo yltäkylläisen täynnä, varsinkin työpäivänsä päätteeksi. Teatteri ja filmi toimivat hyvin burnoutin ennaltaehkäisyssä, mutta elollisesti sammuttuaan ihminen ei kykene enää eläytymään näihin taidemuotoihin.

Ujo ihminen nauttii taiteista, koska hänellä on kyky eläytyä. Hän harrastaa monia kulttuurin lajeja, ja siksi hänen tietonsa ovat keskimääräistä syvempiä ja monipuolisempia. Ujolle on antoisaa ja turvallista eläytyä kirjoihin, musiikkiin tai elokuviin, niissä hän ei joudu itse esille.