IRC-Galleria

maa, peittyi yöllä valkeaan,
enkä unta saa
vaikka ensi kertaa,
en huolta jaksa siitä kantaa
rakastatko mua sä paljonkaan.
Et mua huomaa,
jos en pidä ääntä itsestäin,
olen kuin ilmaa,
mitä jos se loppuu yllättäin,
ja mä mietin, vaikket mua sä huomaa
niin kumpaa meistä ei ole olemassakaan

kertosäe
silmissäs vain on kylmät kyyneleet,
näen sun syväjäätyneen,
ei tunto palaa,
pääsen uniis salaa ja katoan jälleen
takavasemmalle
tunnet sen, olit joskus oikea ihminen
jää vain kylmät kyyneleet

sä tahdoit säkenöivän enkelin taivaisen
aion olla tästä eteenpäinkin maan hiljainen
sä et oo kovin vahva mutta
en oo sitä vaatinutkaan

maa peittyi yöllä valkeaan
kehoas rakastella saan
mutta missä sinä oletkaan
ja siihen pian kaadutaan
jos et pysty rakastamaan itseäsi ollenkaan

kertosäe

kadotit kaiken mikä oli pyhää
vanhoilla säädöillä päivästä päivään mennään
maa peittyy valkeaan yksin oon kahdestaan
mutta mulla sentään vielä virtaa oikeat ja kuumat kyyneleet

silmissäs vain on kylmät kyyneleet
poskilles tiivistyneet
ei niissä suolaa ole ei ne kirvele ei ne vapaasti juokse
sä laitat kahvin tippumaan vaikka näet tavaroitani pakkaan
on mulla kuumat kyyneleet

kertosäe

kesä kesä kesä <3 <3

You woke up to hate your life again
Feeling itÂ’s all been said and seen today
Woke up to fake your smile again
YouÂ’re not the one; youÂ’re not the one

You feel bittersweet when others win
YouÂ’d rather see them fall than gain a thing
You know youÂ’re too afraid to fail
YouÂ’re not the one; youÂ’re not the one

Slowly, slowly, more away ‘cause…

Maybe the diamonds are not for everyone
Maybe the lie you live is really all they want
You stay silent watching all dreams around you fading
Slowly, slowly, slowly more away

I canÂ’t believe a thing you say
Can you? The words donÂ’t come out easily
I canÂ’t believe itÂ’s all right to cry for what you never lost now
YouÂ’re not the one

Slowly, slowly, more away ‘cause

Maybe the diamonds are not for everyone
Maybe the lie you live is really all they want
You stay silent watching all dreams around you fading
Slowly, slowly, slowly more away

Mökille jätetty

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.

Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.

Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.

-Liisa Aaltonen-

ps. Saa, ja pitääkin, kopioida omaan päiväkirjaan!!

Tampere kutsuu taas! :P :D x) huomenna siis tampereelle kaverin kanssa :)

Hän taas tanssii, tahtiin valssin
Ja lehmus tuulessa huokailee
Vanhan talon puuseinää
Aurinko salaa suutelee

kertosäe:
Hän on täällä taas, kuinka sua kaipasin
Täällä taas, talven yli odotin
Ja täällä taas, neiti Kevät on tullut kaupunkiin

Murtuu huulet kylmän talven
Kaiken alkaa hän uudelleen
Jostain kuulen tutun laulun
Hänen tiedän taas palanneen

kertosäe

Lapset laulaa suvivirren
Kuin vanhus maa huokaisee
Ensimmäisen leskenlehden
Hauraat silmät hän aukaisee

kertosäe

You talk about life, you talk about death,
And everything in between,
Like it's nothing, and the words are easy.
You talk about me, and you talk about you,
And everything I do,
Like it's something, that needs repeating.
I don't need an alibi or for you to realize,
The things we left unsaid,
Are only taking space up in our head.
Make it my fault, win the game
Point the finger, place the blame
It does me up and down,
It doesn't matter now.

kertosäe:
'Cause I don't care if I ever talk to you again.
This is not about emotion,
I don't need a reason not to care what you say,
Or what happened in the end.
This is my interpretation,
And it don't, don't make sense.

The first two weeks turn into ten,
I hold my breath and wonder when it'll happen,
Does it really matter?
If half of what you said is true,
And half of what I didn't do could be different,
Would it make it better?
If we forget the things we know.
Would we have somewhere to go?
The only way is down, I can see that now.

kertosäe

It's really not such a sacrifice

If I never talk to you again,
This is not about emotion,
I don't need a reason not to care what you say,
Or what happened in the end.
This is my interpretation,
And it don't, don't make sense.

And it don't have to make no sense to you at all,
'Cause this is my interpretation, yeah, yeah, yeah.

Karu mieli, taikka kevyt olo
Sul' on suljettu sydän
Takatuuli, taikka läpiveto
Sul' on suljettu sydän

Veriveli taikka muukalainen
Sen näkee, sen näkee
Kaikkihan sen näkee

Sul' on suljettu sydän
Sul' on suljettu sydän
Sul' on suljettu sydän, hei
Kuka sen aukaisee?

Ypöyksin tai kaksin
Sul' on suljettu sydän
Kanssa toisten samanlaisten
Sul' on suljettu sydän
Tuskaako huutaa vai itseltään varjelee?
sun suuri, suljettu sydän

Veriveli taikka muukalainen
Sen näkee, sen näkee
Kaikkihan sen näkee

Sul' on suljettu sydän...
Kuka sen aukaisee

Tää on Kahdenlammentie, joka päättyy taloon, jota lapset pelkää.
Se on valoinen, alakuloinen talo, jossa elellyt on pitkään
viimeinen, erinomainen mies, joka kirjoitti muistiin
viimeisen, valkean yön, jona tuli oli hetkessä irti.

Joku liekin mukanansa vei, kuin olis siivet saanut selkään.
Viimeinen, erinomainen mies sen tietää, muttei menneitä kaivella sais.
Hän on viimeisen, samankaltaisen toverinsa saattanut multaan.
Kuistilla, pyhäpuvussa polttaa kuin mieltä ois vailla.
Tunne ei montaakaan, eikä ketään, johon tahtoisi luottaa.
Harteillaan takkinsa vaan. Poissa on kiire ja vimma.

Kuka liekin mukanansa vei, kuin olis siivet saanut selkään?
Viimeinen, erinomainen mies sen tietää, muttei hautoa sais.
Kahdenlammenniemeen harppoo tuimana saappaissaan.
Lammen pohjaan tietonsa hautaa.

Mikä liekin mukanansa vei, kuin ois saanut valkeat siivet selkään.
Viimeinen, erinomainen mies sen tietää, muttei hautoa sais
Ja se on vihoviimeinen talo, jonka portailla yksin istuu
viimeinen, erinomainen mies joka tietää, ettei menneitä kaivella sais.

Pidä hyvää huolta minusta
Minä tahdon, ettei koskaan erota
Katso minuun sydän avoinna
Ja kun tarvitsen sua, rakasta

kertosäe:
Jos rakastat mua silloin
kun eniten mä sitä tarvitsen
oot mulle oikea ihminen
ja jos rakastat mua silloin
kun vähiten mä sitä ansaitsen
oot mulle oikea ihminen

Pidä hyvää huolta minusta
Minä tahdon, ettei koskaan erota
Katso, kuinka sydän avoinna
minä tarvitsen sua, rakasta

kertosäe