IRC-Galleria

joopa joo...ei oo mtn sanottavaa tänään...

Aivan muuttui silmissäin
Mies jonka aina kulkevan näin
Tuttu pilke silmäkulmassaan
Hän mietti että näin voisi jatkaa enää kauaa
Viini, laulu, naiset muutti muotoaan

Yhä useammin hän
Kesken illan vaipui ajatuksiin
Kunnes hänen kuulin sanoneen
Ettei läpi elämän
Olla uskollinen voisi
Yhtä aikaa itselleen ja naiselleen

Niin viimein tahtoi nainen tietää
Mikä miestä synkkää vaivaa
Hän murtui ja kertoi totuuden
Vain yksi mies voi nostaa myrskyn
Joka kaataa monta laivaa
Katso minuun niin huomaat kyllä sen
Ettei muisto ole niistä valkoinen

Jäi suuriin aaltoihin
Monet alukset, joista sanottiin
Ettei mikään niitä koskaan kaataa voi
Niin vain kaaduin minäkin
Harvat jotka pelastuivat
Baarin nurkkapöytiin laineet heidät toi

Niin viimein tahtoi nainen tietää (2x)
Tai edes muiston arvoinen

Valkoiset valheet
valuu musiikista
Sanat sortuu
vaikka huulet hymyilee
Hämmentyneet ilmeet
huokuu soittajista,
kun tähden takki
illan tullen tyhjenee

Ei laulun litku
juovuttaa voi kuulijoita
Ei rytmi riehakaskaan
tarjoo hekumaa,
kun outo viima
vavisuttaa vartaloita
ja totuus toinen
potkii vasten palleaa

kertosäe:
Kun rakkaus sanoo stop
ei pelasta mua pop
Vain molli musta soi,
viulut vaikeroi
ja tuskan aateloi
kun rakkaus sanoo stop

kertosäe

Mun stoori vuotaa,
se kaipaa kohennusta
mutta tähän tangoon
kaksi tarvitaan
Mä voitan sodan
jos luovun taistelusta
ja sinut pyydän
lauluani korjaamaan

kertosäe

...ei pelasta mua pop
Vain kaipuun tango soi,
viulut vaikeroi
ja tuskan aateloi
kun rakkaus sanoo stop

Onko sinun paperisi kastunu
kun et oo kirjoottanu
vieläkö ikkunas alla
onnenpensaat kasvaa
mä oon sua ajatellu
älä sinä tyttö sitä surentele
älä ole murehissa
vaikka vuorattu ovi
ja raurasta kalterit on minun kamarissa

kertosäe:
suru syrämmessä on syvemmällä
vaikken sulle sitä näytä
maailman ja tyttöjen tähären
näin ilooselta näytän

puukon kärjellä raaputin
syrämmen sisään nimesi
ja siihen syrämmen suojaan varovasti rustasin
minunkin nimeni

silmän täyttä nyt nuku en
ylitse kulukoo syksy sateineen
täällä kun pääsee ohi yhdenkin päivän
olen lähempänä sinua

kertosäe (3x)
näin ilooselta näytän

Sitä kattella vaan
Ei omistaa saa

Joo pitäis olla järkevä olla jo
olla aikuinen mutten oo
On anteeksi anto tärkeää
mutta jos noin kusipää kuten sä
näätkö mitään mun kädessä
voi älä viitsi nyt itkeä
niin kuin niinä päivinä
joina sä syytit sun perhettä

mut nehän oli poissa
kun kiusasit mua
sä väitit että mitään
en oo ilman sua
näätkö tän veitsen mä oon teroittanut
miksi sä teit sen sammutit mut

kertosäe:
vielä vähän on aikaa pieni ikuisuus
sano se ääneen se kulta
että mä en oo huono en oo huono
kusipää kun kuolee jossain syntyy uus
mä haluun kuulla sen sulta
että mä en oo huono en oo huono

jää kaikki katsomaan meitä jää
joku räpeltää kännykkää
vieläkö sua hävettää säälittää
kaikki tää mitä teen
mä olin varma et se paranee
asiat selvii kun juttelee
ja niin mä juttelin paljon ja lisää
sä syytit sun isää

mut sehän oli poissa kun kiusasit mua
sä väitit että mitään en oo ilman sua
näätkö tän veitsen mä oon teroittanut
miksi sä teit sen sammutit mut

kertosäe

huuto nousee jostain mun takaa
ne kiskoo käteni vierekkäin
konepelti on kylmä kun sillä makaa
mä nään kun sä poistut pystypäin

kertosäe
kertosäe

Puhelimen kohina
Ei yhteistä kotia
Ikäviä päiviä
Kun tuntuu epäreilulta et me ei voida asua yhdessä
Sä oot tuhannen kilometrin päässä

Aamulla on ikävä
Päivä siinä välissä
Menee jotenkuten mutta sitten illan tullen
Se on rumaa et me ei nukuta yhdessä
Sä oot tuhannen kilometrin päässä

Mä en tahdo lukea
Minua ei nukuta
Mä en syönyt mitään ilman sinua ei enää
Se on paha et me ei taannuta yhdessä
Sä oot tuhannen kilometrin päässä

Kenelle juttelet nyt
Kuka sun kanssasi on
Nukuitko yksin vai et
Menetkö autolla vai kävellen kouluun

Mä en käynyt pesulla
Enää tänä aamuna
Mä en kato välitä
Et miltä minä näytän
Se on sääli et me ei seota yhdessä
Sä oot tuhannen kilometrin päässä

Rumaa et me ei nukuta yhdessä
Minun ihoni kaipaa sun kämmentä
Paha et me ei asuta yhdessä
Sä oot tuhannen kilometrin päässä
Tuhannen kilometrin päässä

Yö kietoo kätensä
Ympärilleni, mua rutistaa
Se katsoo silmiin
Kaikki voin unohtaa

Mutta jokin särkee hiljaisuuden
Se maahan räsähtää
Kuka tuhannet sirpaleet nuo maasta pois kerää?

kertosäe:
Ja olet noussut, seisot siinä katsellen
Ulos ikkunasta, jotain ihmetellen
Ja olet vain

Hiljaisuus (2x)

Yötäni syleilen mutta hiljaisuutta ei voi omistaa
Mut pidän kiinni, sillä kaiken muun voi multa varastaa

kertosäe

Hiljaisuus (3x)

Syräntä polttaa, kirveltää
jokainen hellä katsekin
ja jokainen hellä sana on
kuin pisto tikarin
Ensikerran silmäs kun mä näin
niin ajattelin mielessäin
jos saisin sua syleillä ja omakseni saisin

kertosäe:
Mitä sinä tulit narraamaan
ja mulle suuta antamaan
kun tiesit nuoren poijan syrämmen
että se on taipuva
(2x)

Syräntä raapii, kirveltää
jokainen hento kosketuksin
ja jokainen hento sana on
kuin isku tappavin
Ensikerran rintaani jälki jäi
Nyt on haava mun mielessäin
Jos löytäisin sun syliisi niin omaksesi saisit

kertosäe