Näin se karvaturri nyt sitten kuolee. Ihan yhtäkkiä vaan sanottiin että se jouduttaisi lopettamaan..
Se ei tehnyt enää mitään, silmät vaan liikku päässä ja vaihteli asentoa sohvalla maaten oman verensä päällä.. Parempi että se kuolee näin, kun kituisi sohvalla tunteja... Se Saksanpaimenkoira osasi mua lohduttaa, sai mut nauramaan ja kaikkea mitä yhdeltä koiralta voikaan pyytää..
Ja nytkin sen huomaan kuinka tärkeä se koira mulle oli, itkin aina kun sen näin.. Näin vanhaksi se koira eli 13-Vuotias,naaras, saksanpaimenkoira, Nimeltään Susi..
Jo aikaisemmin ajattelin että ei se varmastikkaan kovin pahasti mua satuttaisi, mutta ei. Nyt sen huomaan kuinka tärkeä koira se mulle oikein oli, en voinut olla itkemättä sillon kun sen näin makaamassa sohvalla, hengittäen älyttömän nopeasti. Aluksi en edes uskaltanut mennä sen luo.. Mutta lopulta sen luo menin, viimeisiä hetkiä pidin sen pehmeän karvaturrin kanssa. Sitä niin halin että kyyneleet valui. Sitä ei voinut noin vain odottaa, niin äkillisesti vain sen rakkaan koiran elämä olikin ohi...
"Ei se enää reagoi varmaan mihinkään" ...Noin ne sanat kuulinkin, ja aivan oikein meni.. Ei sitä voinut olla kuulematta väärin.. Ei se vieläkään ole jättänyt meitä, sen hengityksen kuulin vieläkin 20:24
"Ei se vielä ole kuollut, sen syke vaan on tosi hidas.." 20:38
Koira ei millään aijo jättää.. Mutta kohtahan se on jo poissa.
Näin 10.9.2009 Se piti viimeisen päivänsä, joka merkitsee mulle tosi paljon. 20:40.. Sen aikoihin se karvaturri olikin jo poissa, levätköön rauhassa sitten tämän kaiken 13 vuoden jälkeen.. Se oikein rakas koira, niin aina pyysi anteeksi jos jotain väärää oli tehnyt.. Ei edes hiiskahdustakaan talosta enää kuule.. Se on poissa, ikuisesti poissa.
Näin se jäi nukkui pois.. Toivottavasti nukkuu oikein hyvät unet.. <3
Tätä Karvaturri-Susi nimistä koiraa en koskaan unohda..
Hyvästi ihanalle koiruselle. <3