IRC-Galleria

Aion taas kerran osoittaa, miten naisille kelpaa vain vähemmistö miehistä, jotka ovat todellisuudessa pelkkää silmänlumetta ja joiden koko viehätysvoima on täysin riippuvainen alemman tason miesten tönkköydestä. Naiset siis elävät valheessa.

Lainaan Freudia tästä blogimerkinnästä: http://actuspurunen.blogspot.com/2008/0 ... desta.html

"[H]ellyyden ja aistillisuuden yhdistäminen samassa rakkausuhteessa muodostaa keskeisimmän vaikeuden, eli Freudin sanoin: '- - kun he rakastavat toisiaan he eivät himoitse ja kun he himoitsevat he eivät kykene rakastamaan.'
(...)
Eräänä syynä rakkauselämän vaikeuksiin Freud näkee aikakautensa kulttuurin vaatimuksen elää monta vuotta ilman seksuaalista rakkausobjektia. Aika seksuaalisesta kypsymisestä murrosiän sosiaaliseen kypsymiseen ja itsenäistymiseen, jolloin voi solmia parisuhteen, on pitkä."

Olen tästä eri mieltä. Ensinnäkin olen joskus onnistunut ratkaisemaan tuon em. vaikeuden, mikä nyt ei sinällään todista mitään. Oma kokemukseni siitä, miksi paneminen mielestäni on ollut pohjimmiltaan vastenmielistä ajoittaisista hellyyden tunteista huolimatta, oli kuitenkin tyystin toinen kuin tuo tuossa, ja liittyi enemmänkin tähän:

"Naiseen voi harvoin luottaa, koska hänellä on tarve miellyttää aina sitä, jonka kanssa on tekemisissä ja mikäs se parempi tapa onkaan kuin haukkua sitä, joka ei ole läsnä."

Toki muutakin kuin tuollaista kokenut ihminen voi olla rakkauselämässä harjaantuneempi eikä silloin tuollaisten mahdollisuuksien nouseminen tietoisuuteen häiritse toimintaa (tai siis muitakin mahdollisuuksia nousee tietoisuuteen, jolloin ei ole pyrkimyksessään päästä jonkinlaiseen suhteeseen pakko tarttua mihin tahansa vähään, mistä saa otteen), mutta yhtä lailla aikainen seksuaalinen rakkausobjekti voi muuttua ja muuttuukin helpoksi ratkaisukeinoksi tuohon luonteeltaan hankalaan ja kivualiaaseen ongelmaan, johon tuskin on helppoa patenttiratkaisua. Tämä taas tarkoittaa esim. juuri tätä:

"Freud pohtii, olisiko täydellinen seksuaalinen vapaus vastauksena tähän dilemmaan, mutta toteaa sitten, että yleensä esteet nostavat libidinaalista intensiteettiä. Hän viittaa myös antiikin moraaliseen rappeutumisvaiheeseen, jolloin 'rakkaudesta oli tullut arvoton ja elämästä tyhjä' (Freud 1912d(1971, 267)."

Toimintakyvyn/suorituskykyisyyden mukaan arviointi (tai pikemminkin Neonomiden mainitseman aivojen funktioiden syväanalyysin, mikä on huomattamasti omaani sopivampi ilmaus) tuolla tavalla johtaa siihen, että tämän varhaisen (alhaiseen älykkyysosamäärään kytköksissä olevan, mikäli se nyt on millään tavalla kiinnostavaa) seksuaalisen aktiivisuuden sudenkuopan välttäneet ihmiset törmäävät h-hetken koittaessa juuri siihen pelkoonsa, joka panemisen vastenmielisyydestä oli alun alkaen vastuussa, eli toisin sanoen olivat oikeassa; pantava naaras on mielellään ja paljon mieluummin pantava kaikille muillekin ja kertoo niille muille juttuja penikseni mitättömyydestä, joten mikään tässä ei ole aitoa, eikä tästä impotentista halusta riitä edelleenkään moottoriksi kuin yhdelle toiminnolle kerrallaan (minkä naiset aivojen funktioiden syväanalyysin perusteella tulkitsevat heikkoudeksi), mistä syystä naaras päätyy panemaan jotakuta niistä, joille yksinomaan tämän vanhan tutun 20% miehistä saa 80% naisista -jaon takia riittää niin paljon vaihtelevaa naaraslihaa, ettei näitä toimintakykyä heikentäviä seikkoja tarvitse ikinä pysähtyä kohtaamaan. Nämä miehet ovat vähintään falskeja, koska ovat täysin riippuvaisia siitä, että loput miehistä ovat pahasti jähmettyneitä.