IRC-Galleria

Nimittäin oulaskankaalle sappikivileikkaukseen, vähän jännittää.. tiiä sitten onko se se leikkaus vai se että tyttö jää tänne isin kans kotia, hyvinhän ne täällä pärjää, mutta kuiteski.. itte potee sellasta huonoa omaatuntoa kun joutuu ne tänne kaksin jättämään niin pitkäks aikaa...=/

Mitäs muuta kuin sappikivikohtaus, kaks litalginpiikkiä on kankkuun haettu ja kaks 600mg buranaa vetästy naamasta alas, mutta ei oo apua ei, helvetin helvetti jos pitää oulaskankaalle lähtiä, ei v-i-t-t-u!!!

Vaihtoehdoista nainen, mies, androgyyni ja sukupuolineutraali,

SINÄ OLET SUKUPUOLINEUTRAALI

Kuvauksesi
Olet sukupuolineutraali eli sukupuolisesti sitoutumaton. Et pidä meteliä sukupuolesta, etkä tuo omaa sukupuoltasi mitenkään erityisesti esille. Persoonaasi ei hallitse eikä määritä vahvasti sen enempää mieheys kuin naiseuskaan. Sukupuoleen liittyvässä itseilmaisussa olet melko pidättyväinen - jopa sukupuolipihtailija. Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon ja otat siihen mielellään etäisyyttä ja toimit yksilöllisesti, etkä sukupuolimäärittyneesti. Et aina ymmärrä, miksi monet muut ihmiset pitävät sukupuolesta niin kovasti meteliä ja antavat sukupuolensa ohjailla toimintaansa.

Olet sukupuolen suhteen hyvin tasapainoinen, yhtä vähän kumpaankaan sukupuoleen sitoutunut. Tulet hyvin toimeen muiden sukupuoliryhmien - miesten, naisten ja mieheyttä ja naiseutta itsessään yhdistävien androgyynien kanssa - , koska et ole niin kaukana muista ryhmistä.


Kumpaa sukupuolta sinä olet?
Testaa: http://www.transtukipiste.fi/pelit/ttp0902.php

Eilen tosiaan aloitin lihaskuntojumpan... opuksessa luki että sopii myös aloittelijoille, no sillä syyllähän mä siihen sitten ilmottauduin. Ohjaaja jutteli alussa että aloitetaan kevyesti ja kovennetaan tahtia tulevilla viikoilla, ajattelin että sehän sopii mainiosti.. tai niin mä kuvittelin...x) No alkulämmittelyn jälkeen mikä kesti 10 minuuttia mun reidet oli niin hapoilla etten päässyt enään edes kyykkyyn...x) Siinä vaiheessa olin kyllä, että voi helvetti mihin sitä on taas tunkenut ittensä mukaan.. Mutta näköjään mulla on vaan jalat rapakunnossa, kaikki muu meni vallan hyvin punnerrukset, punttien nostot ynnä muu yläkropan voimaharjoittelu ei niissä ollut ongelmia, että ei muutako koipia treenaamaan että jaksaa.
Oli kyllä aamulla jalat hieman kankeet ja on kyllä vieläkin, mutta jos ne kävelylenkillä vertyis...=)

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli äiti.

Tytöllä ikää 1kk ja mitat olivat seuraavanlaiset;
Pituus: 57,4
Paino: 5236g
Pipo: 39,5cm

Käynti meni aika kivasti, mitä sitten lopussa piti hieman typyn ruveta itkemään kun vaatteita ruvettiin pukemaan päälle...=))

Pääsen sappirakon poistoleikkaukseen 28pvä tätä kuuta!! Johan näitä kipuja onkin jo kärsitty ja ihan vaan sen kunniaksi kun sain eilen tuosta leikkausajankohdasta tietää niin totta helvetisä mulle iski sitten illalla sappikohtaus ja ei muutaku päivystykseen ottaan litalginpiikkiä kankkuun.. toivottavasti oli sitten viimeinen kohtaus.

Joo tosiaan elikkäs eilen aloitettiin käynnistelemään, ensimmäinen tabu sai jo aikaan supistuksia, ne ei kyllä tuntunut yhtään missään, toinen tabu olikin sitten jo tehokkaampi ja supistukset oli jo hieman kivuliaita. Yötä vasten jouduinkin sitten turvautumaan kipupiikkiin ja pariin nappiin rauhoittavaa että saisin nukkuttua, eipä kyllä niistäkään kovin apua ollut... No aamulla sitten herätessä huomasin että supistukset olikin sitten loppunut. lääkärillä siinä sitten käytiin ja totes että pientä edistystä on tullut, kaula oli hävinnyt ja nyt on sormelle auki. Ja taas makoilemaan käyrälle, piirsi se sinne ihan reippaita säännöllisiä supistuksia, mutta koska minä en niitä tuntenut niin sain puolikkaan cytotecin naamaani... No puolisen tuntia siinä uusilla käyrillä maatessani rupes jo supistuksetkin tuntumaan, jokseenkain hiljaisesti kyllä edelleen, mutta kovinkin säännöllisesti. Toivottavasti tää nyt rupeais tästä etenemään..=)

Juu elikkäs nyt lähetään sitten ajelemaan kohti sairaalaa ja siellä sitten ruvetaan starttailemaan tuota pikkusta tänne maailmaan, kun ei kerta hyvällä niin sitten pahalla...x) Toivottavasti vain se lääke vaikuttas mulla nopeasti ettei tarttis tyhjän panttina siellä sairaalassa loikoa.

Nyt ollaankin sitten rv 41+6 Huomenna olis meno sitten kokkolaan yliaikasuuskontrolliin, saas nähä mitä siellä tuumaavat, toivottavasti laittasivat vähän vipinää tuohon pikkuseen, rupea mamilla olemaan jo pikkasen tukalat oltavat...