IRC-Galleria

Jepjep....Ei ole ollut railakkaampaa ja tapahtumarikkaampaa vuoden alkua ikinä.
Tähän mennessä on tapahtunut enemmän, kuin viimeiseen viiteen vuoteen elämässäni >
herää kysymys ; mitä seuraavaksi?
Toivon ettei mtn.....mutta mun elämän tuntien saippua ooppera jatkuu, niin kauan
kuin olen ihmisten kanssa tekemisissä.
Voisin alkaa platoniseksi ja selibaattiin (taas vaihteeksi)....
kaduttaa vanhalle ystävälle vihapäissä huudetut sanat ja muutenkin vkonlopun. jäljiltä
omatunto kolkuttaa. En tiedä mitä seuraavaksi, tai mihin suuntaan seuraavaksi
tai mitä tästä pitäisi edes ajatella.....Ihmisen elo tuntuu olevan kaaosta ja mun elämä
tuntuu olevan jotain dekkarin-scifin-rakkausromaanien-ja fantasian välimaastosta.
Hulluinta tässä on se, että kaiken tän keskellä on myöskin tasapainoa.
Kaikki tuo edellä mainittu kaaos johtuu siitä etten tule ikinä ymmärtämään ihmisiä ja jos voisin
niin luovuttaisin koko pohdinnan, enkä enää kysyisi mihinkään "miksi tai minkätakia" >
no, mut joo...näin tälläkertaa :D
Ei mulla taida ollakkaan mtn sanottavaa....
Paitsi et PERKELEEN MIEHET!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Elämä on huumetta, parasta sellaista...
hullun touhua.
Istun naapuris ja huomen lähös liikkeelle...
vihdoin ja viimein. Alkaa mökkihöperyys vaivata.....ja levottomat jalat vie liikkeelle
suuntaa en tiedä minne.

Ihminen on kirja, jota kirjoitetaan kokoajan...
Sitä kirjoittaa elämän varrella olevat ihmiset, hetket kauniit
ja surulliset. Kuka tietäisi tarkoituksen sen muun kuin kasvamisen ja
jaksamisen? Musaa kuuntelen hiljaa istuen, kuuntelen sammakkoja suustani päästäen>
matkaani jatkaen siruja tien jalkojeni alle murtaen.
Kyyneliä katsele enää en.
Maailmaa ihmettelen sano kuitenkaan kenellekkään mtn en,
kun pienistä iloista nautiskelen...
ja nyt kuumaan suihkuun suunnaten.

Miehet....painukaa helvettiin ja ampukaa itsenne...
menee hermot vittu perkele saatana....
Miks pitää olla niin mustasukkainen?
Miksi te kuvittelette naisen olevan pelkkä lihakimpale eli lue suom. naama, tissit, perse ja
vittu?
Onko teillä sydäntä? Järkeä päässä?
Mikä saa kuvittelemaan, että nainen on omaisuutta jolla ei ole omaa tahtoa?

Hei, arvatkaas mitä kaikki äijät, machot, kusipää narsistiset rentut;
naisella ON oma tahto, nainen EI ole omaisuutta, nainen EI ole lihakimpale
(vaikka jotkut naiset esineellistävät kyllä ihan itse itseään)
nainen EI ole leikkikalu,ja nainen joka antaa samalla tavalla takaisin miehillä leikkien
EI ole lutka!!!! Vaan pikemminkin se on naisen oikeus tehdä samaa mitä miehet ovat tehneet
vuosituhansia. Helvettiin kulttuurin "oikeutus" tai vaikutus......oli se sitten miltä kannalta tahansa
katsottua.
Herää kysymys > miks vitussa naiset ihastuu renttuihin?
Onks rentulla parempaa, onko se sen arvoista?

Ja kukakohan näihinkin osais vastata......en jaksa miettiä >
taidan syödä suklaata ja laittaa puhelimen kiinni, niin empähän saa ainakaan enää
yhtään enempää itsekeskeistä paskaa niskaani.

Hmm.....eipä sitten kuitenkaan taida olla paljon sanottavaa.
Viimeyö horjutti lujaa elämäni ja maailmankatsomukseni perustuksia > koin kaupungissa
jotain sellaista minkä olen ymmärtänyt, mutta jota en kuitenkaan sitten ole tahtonut nähdä.
Sitten käykin niin et se mitä eniten pakenee iskee sua lujaa päin naamaa (tiesin tämän tapahtuvan joskus, koska kerran lähdettyään tietä kulkemaan ei voi välttyä pääsemästä loppuun asti) >
olin niin pöllämystynyt näkemästäni, että ihmettelen miten pääsin takaisin frendin kämpille.
Joskus olisi viisaampaa ehkä oppia pelkäämäänkin jotain, mutta taidan sen suhteen olla toivoton
tapaus :p Nyt on tullut koko pv. vain istuttua pohdintojen keskellä sohvalla peiton alla nukkuen aina siinä vaiheessa, kun uupuu asioiden syväluotaukseen.
Tulipahan mieleeni, että onkohan tässä järkeä kenellekkään muulle, kuin itselleni? :)
Hyvinkin mahdollista ettei.....
No > olempahan oppinut sen kuinka joillekkin asioille ei vain yksinkertaisesti voi mtn,
vaikka kuinka muuta toivoisi .Esim. Naisten kanssa EI kannata lähteä dokaamaan, enkä niitä
opi ikinä ymmärtämään....
mutta mutta....jotain kuitenkin huomaa siinä vaiheessa, kun katselee ihmisten toimintaa tarpeeksi
pitkään. Nyt kuitenkin parempi levätä, hakea jotain hyvää ja upota kirjan syvyyksiin...Sitä ennen tarvitsee kyl olla hetken aikaa yksin ja käydä kävelemässä.
Joskus jossain vaiheessa voisin harkita kotiinpäin riksuun suuntaamista....
muttei tässä onneksi ole mikään kiire :p

Olen alkanut juomaan kahvia...
Mun miesmakuni on perseestä.
Muutto edessä, muttei tietoa vielä minne...
Varmaan sinne mistä saa ekaks kämpän, mutta stadiin en muuta mistään hinnasta.
Elämässä ei ole mtn tolkkua, lopetan turhanpäiväisen kelaamisen ja
maailmalle vittuilun...Tää maailma on mitä on, todellisuus ei ole se mitä haluaisin
sen olevan suuremmalla mittakaavalla; muttei täälä voikkaan kai mtn muuta tehdä
kuin etsiä ne pienet kauniit kipinät mitä löytyy mitä kummallisimmista koloista.
Ihmisten toisiaan kohtaan harrastama hyväksikäyttö iski päin kasvoja, mutta kaipa
sitä tekee jokainen tunnusti sitä taikka ei. Ihmisten vilpittömyys on hukassa, joten
on aivan turhaa rakentaa pilvilinnoja.
Huomenna lähden korpikuusen alla omaan piilopirttiini leipomaan joulupipareita>
laitan ovet ja ikkunat ihmisiltä kiinni joksikin aikaa jälleen kerran :)

Et silleen....mä jatkan matkaa taas suuntaan arvaamattomaan.

Muistin aamulla miksi rakastan syksyä...tuoksuu hyvälle =)
Koira osottautu maailman parhaimmaksi herätyskelloksi > en jaksanu murista tuollaiselle
suloiselle touhottajalla, joka nyt vain sattui olemaan sitä mieltä et olen nukkunut tarpeeksi
pitkään :p Oli aikomus lähteä tänään liikkeelle, mutta mutta...sain hyvän opetuksen >
ei mulla ole kiire minnekkään. Tulen aivan tarpeeksi viipottamaan vkonloppuna ja ensvkon.
aikana. On mukavampaa nauttia tästä hiljaisuudesta niin kauan, kuin sitä ympärilläni on.
Piti lähteä kemuilemaan perjantaina, muttei ole kyllä mtn tietoa minne sitä oikein olen
suuntaamassa :)
Puhelinkin on suurimman osan äänettömällä, joten ei tarvitse kuunnella senkään piippausta.
Nyt voisin kuitenkin....mennä ulos istumaan ja nauttia kuumasta kupillisesta kaakaota.
Vähästä sitä ihminen on onnellinen, kunhan muistaa nauttia niistä oikeasti tärkeistä pienistä
kauniista asioista =)

Olipahan aikamoinen yö...Kaaos kuvaa aika hyvin.
Toivottavasti toi ei toistu enää ikinä. Tai ainakaan ihan hetkeen....

http://www.youtube.com/watch?v=EktYd-Rhu8k&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=FT060JGp9sQ&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=HYokLWfqbaU&NR=1

Piru vie....Ajatuksia niin paljon, ettei niistä meinaa saada mtn selkoa.
Syksy on tullu > sen huomaa jo tästä olotilastakin :)
Pyörremyrsky olo, kun energiaa on mut se tuuli ei vielä tiedä mihin suuntaan se puhaltaisi,
joten se puhaltaa kaikkiin suuntiin yhtäaikaa.
Laitan siis Gåte:n levyn "Iselillja" soimaan ja katson mitä tänne ilmaantuu.
Hmm...lähtökohta on se, että suuntavaihtoehtoja on monia. Kaikilla elämäni osa-alueilla
puhaltaa tällä hetkellä kunnon myrskytuuli, enkä ole aivan varma mikä niistä suunnista on
oikea. Jalat kiskoo tien päälle, mutta se teenkö muutoksen tästä hetkestä toiseen ääripäähän
eli irti kaikesta, vaiko vain hitusen muutoksia; älkää kysykö.
Mulla ei yksinkertaisesti ole mtn tietoa. Uutta kämppää ei sinänsä ole mtn järkeä hankkia,
koska ensinnäkin vihaan muuttamista (vaikkei noita kamoja paljon olekkaan) ja toisekseen;
mulle koti on vain tukikohta, missä käyn silloin kun jaksan/muistan.
Tässä lähiakoina tein oman ennätykseni viimeisen puolen vuoden sisällä ja olin melkein
peräti viikon kotona :p Oli mukavaa, mut meinas jo mökkihöperyys vaivata....
Onneksi ne ihmiset, jotka ovat mukanani pysyneet hyväksyvät tämän...
Ne tietää, että sitten kun palaan reissuiltani niin etsin heidät kyllä käsiini ennemmin tai
myöhemmin. Puhelimen olemassaoloa, kun en voi luvata muistavani > ja ennenkaikkea
en todellakaan voi luvata pitäväni siinä ääniä päällä. Sen takia siinä on se "äänetön" toiminto ;)
Onhan se mukavaa kuulla, et ihmiset välittää&rakastaa...mutta tunnen itseni ja tiedän
kykeneväni seisomaan täysin omilla jaloillani eli tahtoo sanoa > osaan pitää huolta itsestäni.
Ehkä se ihmisillä onkin....*pohtii* Niiden tarvitsee aina todistaa olevansa tarpeellisia ja muistuttaa
olemassaolostaan läheisilleen. Mutta liika on liikaa ja loppujenlopuksi se menee roikkumiseksi;
onko se sitten muka rakkautta? Kahlita toiselle pallo jalkaan niin, että se kadottaa itsensä kaikkeen siihen mitä se yrittää olla vaikkei ole. Eikö rakkauden pitäisi olla vapaata? Sellaista mikä hyväksyy
toisen sellaisena kuin se on. Oli se sit ystävä, rakas tai perheen jäsen. (Näin mä ainakin rakkauden
näen ja tunnen, sekä koen)
Ja anteeksi nyt vain ihmiset > mä en suostu istumaan teidän luomissanne laatikoissa, vain
siksi koska te tahdotte niin. Mielestäni mulla on oikeus tehdä juuri niin, kuin tahdon elämässäni.
Ilman valitusta siitä, kuinka "sä voit olla tuollainen" "et sä voi tehdä noin"
Ai en vai? *nauraa pirullisesti ennenkuin katoaa*