IRC-Galleria

jos sua ei ois ollut niin olisin keksinyt sut ois susta samanlainen tullut mitään en ois muuttanut ohikulkijat luulee minun seinille puhuvan tyhjyyteen he sanovan mun kuulee sua aina rakastan tahdon susta kiinni pitää vaikken sua oikeasti enää nää en tahdo irtikään päästää taas ilmestyt vierellein on pakko itseään säästää sen velkaa sulle jäin olet joka ikinen yön ääni kukkamerestä poimin sut hyvä ajatus sisällä mun pääni kun elämä on suuttunut oot valona mun tiellä silloin kun on vaikeaa hullummaksi olisin tullut vielä jos sua ei ois ollutkaan jos sua ei ois ollut niin olisin keksinyt sut vuoteeseeni kuvitellut sulle kadulla puhunut hiljaisuutena öissä ääriviivoissa pihakoivun ilman sua oon kuin vöissä ilman sua lakastun saanhan susta kiinni pitää vaikken sua oikeesti enää nää en tahdo irtikään päästää siis ilmestyt vierellein on pakko itseään säästää sen velkaa sulle jäin olet jokaikinen yön ääni kukkamerestä poimin sut hyvä ajatus sisällä mun pääni kun elämä on suuttunut oot valona mun tiellä silloin kun on vaikeaa hullummaksi olisin tullut vielä jos sua ei ois ollutkaan ei sua minusta voi erottaa jäät osaksi mieleni maisemaa kiitos kun olit totta hetken nyt mun täytyy tästä jatkaa vierelläni teet loppuretken vaikka se ois kuvitelmaa olet jokaikinen yön ääni osa lempeää valon kajoa kesäsateena saavut elämääni en kuivuuteen hajoa oo valona mun tiellä silloin kun on vaikeaa hullummaksi olisin tullut vielä jos sua ei ois ollutkaan