IRC-Galleria

Tänään ollut ihan kiva päivä.
Aamulla äiti herätti mut,
sano et täytyy se verokortti saada vietyä tänään.
Kello oli vähän yli kymmenen.
Lähdettiin sit kullan kans hakeen mulle hämeenlinnasta uutta verokorttia,
kun vanha ei ollut viel tullut postitse.
Vähän ennen kahta sit menin töihin.
Puol yhdentoista aikaan sit lähdin töistä, Leea heitti mut kotio.
Pojat olikin jo meillä, ja humalassa tietenki. :)
Ei oo ollenka särkenyt tänään päätä, enkä ole hermostunutkaan. ^^
Positiivista.
Kulta juonut hieman liian nopeasti, meni jo nukkumaan,
pyys kyllä herättään tunnin päästä, mut saa nähdä,
saakos sitä enään hereille. :)
Huominen menee varmaanki ihan kotosalla,
pojat vaan pitää heittää kotio.
Ja sit sunnuntai, sitä ollaanki jo odotettu koko viikko. <3
Olis aika kuulla pojan nimi. <3
Jännityksellä odotellaan, mitä tuleman pitää. ^^
Onnellinen fiilis tällä hetkellä, ehkä kaikki alkaa mennä jo paremmin. ^^
Toivottavasti ainakin. <3
Vastoinkäymisiä on ollut jo liiakseen,
todellakin toivon, ettei mikään menis enään pieleen. <3
Rakastan. <3

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä. Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan. Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsensä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin.
Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy.
En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.
Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.

Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1)Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2)tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään

Oikeilla rakkaustarinoilla ei ole onnellista loppua, koska oikea rakkaustarina ei koskaan lopu. Tiedät olevasi rakastunut, kun vaikein asia on sanoa hyvästi. Älä koskaan anna kenellekään kaikkeasi, sillä kun hän on poissa, on sydämesi viety. Kun elämäsi rakkaus jättää sinut ja sanoo "voimme edelleen olla ystäviä" se on sama asia kun koirasi kuolisi ja äitisi sanoisi "voit edelleen pitää sen". Jos et saa jotain ihmistä ajatuksistasi pois, ehkä hänen kuuluukin olla siellä. Kun todella rakastat jotain, olet valmis päästämään irti ja jos hän tulee takaisin se on tosi rakkautta. Koska tosi rakkaus on aina vaivan arvoista. Älä koskaan luovu asioista jotka saavat sinut hymyilemään. Se satuttaa kun rakastat jotain, mutta et saa pitää häntä sylissäsi.

Elämän suurin haaste on löytää joku, joka tietää kaikki virheesi, eroavaisuutesi ja mokasi, mutta edelleen rakastaa sinua. Rakkaus on kuin sota, helppo aloittaa, vaikea lopettaa ja mahdoton unohtaa. Maailman hienointa ja kauneinta asiaa ei voi tuntea, eikä nähdä, vaan se pitää kokea sydämellä.

jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
vuoteeseeni kuvitellut
sulle kadulla puhunut

hiljaisuutena öissä
ääriviivoissa pihakoivun
ilman sua oon kuin vöissä
ilman sua lakastun

saanhan susta kiinni pitää
vaikken sua oikeesti enää nää ...

olet jokaikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut

ei sua minusta voi erottaa
jäät osaksi mieleni maisemaa ...

kiitos
kun olit totta hetken
nyt mun täytyy tästä jatkaa?
vierelläni teet loppuretken
vaikka se ois kuvitelmaa

olet jokaikinen yön ääni
osa lempeää valon kajoa
kesäsateena saavut elämääni
en kuivuuteen hajoa

olet valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan

Pidetään huolta siitä, ettei tule naulanreikiä. Lue koko tämä kertomus aina viimeiseen lauseeseen asti.
(Tärkeintä onkin lukea viimeinen lause)

Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa, hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni. Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta pois yhden naulanjokaisena sellaisen päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.

Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi: 'Olet tehnyt hienoa työtä poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen. Vihapäissäsi sanotut sanasi jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä olemassa. Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin'.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään ja rohkaisevat sinua onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.

Osoita ystävillesi, kuinka paljon heistä välität ja lisää tämä päiväkirjaasi.
Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän..

kuiskasin sun korvaan,
sua tuun rakastaan.

kerroin sun huulille,
et ne maistuu parhaille.

näytin sun silmille,
et oot paras näky päivälle.

painoin käden iholles
ja sydämen kohtaa kosketin.
sille mä kerroin et ku tapasin sut
ni järkeni menetin.

Täl hetkel oot parast mun elämäs,
joten haluun ottaa sut lähemmäs.

pysytkö mun rinnal,
ku mulla palaa pinna ?

Pidätkö mua pinnalla,
vaik henkes uhalla,
et en väärää polkuu vaella ?

Neuvotko sen oikeen määränpään ?
etten vaa tuu sua hävittämään <3

1. Ota laskin


2. Näppäile puhelinnumerosi kolme ensimmäistä numeroa
(ei suuntanumeroa, eikä myöskään kännykän operaattorinumeroa)


3. Kerro 80:llä


4. Lisää yksi (1)


5. Kerro 250:llä


6. Lisää numerosi neljä viimeistä numeroa


7. Lisää neljä viimeistä numeroa uudelleen


8. Vähennä 250


9. Jaa kahdella


Tunnistatko vastauksen?

Se, kenet toivot olevan vierelläsi lopun elämäsi ajan, pidä siitä kiinni, äläkä päästä irti. Kopioi tämä päiväkirjaasi minuutin sisällä, tai se ketä ajattelit tätä lukiessasi löytää toisen, jonka kanssa haluaa viettää loppu elämän !

Tällänen vaihteeks.

RAKKAUS:
Oletko ihastunut: Kyllä, rakastunutkin. ^^
Tietääkö ihastuksesi?: Eiköhän se oo selväks tullut. <3
Aiotko kertoa jos et ole kertonut?: -
Voisitko pussata häntä huomenna?: Saatanpa niin tehdä.

VIIME KUUN AIKANA OLETKO:
Ostanut jotakin?: Vahingossa. ;)
Ollut sairas?: En, paitsi mieleltäni. :D
Ollut halattavana?: Khyl. <3
Tuntenut itsesi tyhmäksi?: Aina. :D
Ikävöinyt jotakuta?: Juu u.
Saanut kokeesta nelosen?: Eipä ole kokeita ollut.
Tanssinut?: Pikkusen jammaillut yksin.
Leikkauttanut hiuksesi?: Näin pääs käymään. :)
Valehdellut?: Ehkä vähän.

RANDOM:
Paha tapa?: Tupakki.
Saatko kosketettua kielellä nenääsi?: Saisin, jollei ois kielikorua. ^^
Osaatko kohottaa vain yhtä kulmakarvaasi?: Juuh, mutta toista en sitte osaakkaan. :D
Osaatko katsoa kieroon?: Onnistuu. :D
Petaatko sänkysi päivittäin?: Luuletko? :D


OLETKO KOSKAAN:
Sanonut 'rakastan sinua'?: Päivittäin useasti.
Antanut rahaa hyväntekeväisyyteen?: Juuh.
Odottanut koko yön yhtä puhelinsoittoa?: Olen kyllä.
Livahtanut yöllä salaa ulos: Tuokin testattu.

TAVAT/RANDOM:
Kiroiletko?: Liikaa. :/
Kokkaatko omat ruokasi?: Enpä oikeastaan, mul on oma kokki sitä varten. ;) eiku tietenki, ihan itse. :D
Teetkö kotitöitä?: Jonku ne on pakko tehdä. ^^
Oletko tyytyväinen elämääsi?: Hieman.
Omistatko koiran?: Joko mies tai koira. Ja mulla on jo ensimmäinen.
Käytätkö rahasi viisaasti?: Käyttäisin, jos osaisin. :D
Pidätkö uimisesta?: Juuh.
Kun sinulla on tylsää, soitatko ystävälle?: Aina. <3

KUMMAN VALITSISIT:
Kukkia vai suklaata?: Suklaa. :D
Harmaa vai musta?: Musta.
Värikäs vai musta-valkoinen?: Sekä että.
Viha vai rakkaus?: Rakkaus. <3
Auringonnousu vai lasku? : Auringonlasku.
Myöhään valvominen vai aikaisin herääminen?: Myöhään valvominen, paitsi töissä ollessa toisinpäin.
Kuuma vai kylmä?: Hot. ;)
10 hyvää kaveria vai 2 parasta ystävää?: 2 parasta ystävää, aina tyytynyt vähään, ja edelleen. <3
Aurinko vai sade?: Aurinko. <3

OLETKO KOSKAAN:
Juonut pullollisen alkoholia yksin?: Vahingossa. ;)
Varastanut rahaa ystävältäsi?: En.
Nukkunut alasti?: Joka yö. ;P
Ollut tappelussa?: En missään kunnon tappelussa.
Ollut lentokoneessa?: Haluaisin.
Kaivannut jotakuta niin paljon, että sattuu?: Niinkin käynyt. :/
Nukkunut koulussa?: Hups. ;)
Ollut yksinäinen?: Usein.
Huijannut pelissä?: Pikkusen.
Itkenyt itsesi uneen?: Monasti.
Laulanut suihkussa?: En.
Katunut sitä että olet satuttanut ystävääsi?: Aina, kun niin käy.
Katunut sitä että olet rakastanut jotakuta?: Juu u.
Ollut todella iloinen?: Välillä.
Kirjoita kommentti: kommentti.

1. Voisitko halata minua?
2. Voisitko suudella minua?
3. Voisitko nukkua kanssani?
4. Voisitko olla ystäväni?
5. Voisitko varastaa minulta?
6. Voisitko itkeä takiani?
7. Voisitko tappaa minut?
8. Voisitko kopioida tämän, niin voisin vastata myös sinulle?